Herätys kolmevitosena

Olen ollut kohtuuhoikka luonnostani, kunnes noin kolmevitosena havahduin siihen tosiasiaan, että vyötäröni oli vartaloni levein kohta. Jotain oli siis tehtävä! Ensin aloin käydä erilaisissa jumpissa, jotka eivät juurikaan tuottaneet tulosta. Aloin juosta, kun kuulin erään henkilön laihtuneen 15kg.
Muutamasta kilometristä se lähti ja parin kuukauden jälkeen juoksin jo Ruisriikin (10km) alle 54min (2013). Vyötäröstäkin hävisi mukavat 15cm.Triathloniin löysin työpaikan miesporukan takia. He suunnittelivat 'leikkimielistä' kisaa keskenään, johon myös naiset saivat osallistua.

Siitä se ajatus sitten lähti! Tavoitteena oli uida Raision Ulpukassa 1 km, polkea n. 30km ja juosta 10km. Kyseessähän oli kisa, joten häviämään en aikonut mennä. Löysin triathlonjaoston sivuille ja sattumalta Mika Luoto ohjasi Ulpukassa lasten sammakkouinti-ryhmää, jossa omatkin lapset olivat. Mikalta kyselin seuran toiminnasta ja hänen rohkaisemanaan uskaltauduin mukaan ja pian olinkin Sari Stenholmin pitämillä juoksutekniikkatunneilla.

Uintitaito oli täysi nolla, joten en kehdanut ilmoittautua seuran uintitunneille. Päätin opetella ensin edes jonkinlaiset alkeet. No eihän siitä mitään muuta tullut kuin vettä nenään. Onneksi Raision Urheilijoissa järjestettiin aikuisten uintikurssi, kurssilla tosin opeteltiin myös muita tekniikoita. Kurssin loputtua vetäjä tokaisi minulle, ettei tuo vapaauinti taida ihan sinun laji olla, mutta rintauinnissa voisit pärjätä vaikka masterseissa.

Tästä huolimatta jatkoin sitkeästi harjoittelua. Kesällä (2014) osallistuin muutamiin avovesitreeneihin, lähinnä uimalla käsipohjaa rannalla. Osallistuin myös kahteen kisaan, joissa uintimatkat olivat 200m ja 300m, nekin jouduin uimaan rintauintia. Koitti elokuu ja aika työpaikan sisäisen kisan. No kuinkas kävi? Miehet jänistivät eikä kisaa koskaan tullut, pelkäsivät kai häviävänsä naiselle. Tässä vaiheessa seuran yhteishenki, mukavat treenit ja tsemppi olivat jo vieneet mukanaan.

Kesän aikana sain miehenikin innostumaan mukaan. Talvi tuli käytyä ahkerasti seuran treenissä ja uintitaitokin kehittyi siinä määrin, että ei tarvinnut enää rantavedessä kahlata. Tänä kesänä tuli useammassa triathlonkisassa ja juoksutapahtumassakin käytyä. Selvisin jopa Joroisten puolimatkasta, johon tuli lähdettyä viiden päivän varoitusajalla. Puolimatkan olin asettanut itselleni tavoitteeksi vasta kesälle 2016, mutta seurakavereiden kannustamana tavoite ja myös tavoiteaika toteutui vuoden etuajassa.

Tälle kaudelle on vielä yksi tavoite jäljellä, juosta puolimaratonille itselleni jonkinlainen pohja-aika. Muuten katse on jo suunnattu vuoteen 2016. Haluan kehittyä paremmaksi kaikissa kolmessa lajissa. Toisinaan ajan löytäminen harjoittelulle, etenkin treenituntien kasvattaminen on haasteellista, työt ja lapset ja heidän harrastukset haukkaavat ison osan arjesta. Motivaatio ja tahto löytää aikaa treeneihin syntyy halusta kehittyä, esimerkkinä olemisesta lapsille - ja tietysti teistä treenikavereista!