Triathlonia ilman suorittamista

Olen lapsesta asti ollut liikunnallinen ja harrastanut kaikenlaista show-tanssista ratsastukseen. Muutamia puolimaratoneja olen juossut ja Finlandia-hiihtokin on tullut hiihdettyä. Ongelmani aikaisemmassa harrastamisessani on ollut järjetön suorittaminen ja itseni armoton piiskaaminen. En ole osannut tehdä mitään matkasta nautiskellen vaan tavoite on aina vain ollut jonkin uuden vuoren valloittaminen. Nyt 39 vuoden elämänkokemuksen myötä olen kuitenkin ymmärtänyt, että elämää voi elää toisellakin tapaa. Kun aloitin triathlontreenin ensimmäisiä kilpailuja varten, päätin kokeilla selviydynkö haasteesta ilman, että pipoa alkaa kiristää.  Ja jälkikäteen voin sanoa, että olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen !

Lähdin treenaamaan kohti Vierumäkeä karkean treenisuunnitelman kanssa, uusia ideoita treenaamiseen sain myös TTW:n mahtavalta treenileiriltä tammikuussa. Loppujen lopuksi kuitenkin huomasin etten pystynyt pitämään suunnitelmastani juurikaan kiinni. Työni opettajana ja yrittäjänä on epäsäännöllistä ja sekoittaa tehokkaasti kalenteriani. Olin kuitenkin päättänyt etten anna tämän häiritä, vaan teen sen minkä ehdin ja jaksan ja katson mihin se riittää.

Talven aikana opettelin vapaauinnin kursseilla ja opettajien johdolla. Alku oli takkuista ja uintikunto riitti noin 25 metrin uimiseen kerrallaan. Pikkuhiljaa sain tekniikasta kiinni ja tuntui hienolta uida satoja metrejä sen kummemmin väsähtämättä ! Suomen pimeän talven selättämisessä aamu-uinti on loistava apu. Tämän jälkeen työtkin sujuvat kirjoituspöydän ääressä hyvällä draivilla. Kevääseen asti poljin maastopyörällä ja jonkin verran sisällä myös.

Huhtikuussa ostin maantiepyörän ja jäin heti koukkuun. Kesäkuussa poljin ensimmäisen kerran 90km ja olin aivan hämilläni, että pystyin tähän. Hyvällä pyörällä touhu on kyllä nautinnollista! Viimeisen vuoden aikana olen juossut luvattoman vähän. Polveni ja lonkkani eivät kestä pitkää juoksua kovalla alustalla mutta onneksi kotipihasta pääsee suoraan metsäpoluille juoksemaan. Ennen Vierumäkeä tein muutamia kertoja pyörä-juoksu -yhdistelmän lähes kisamatkan pituisena ja ne sujuivat suhteellisen hyvin. Itseluottamukseni kasvoi ja uskoin selviytyväni koitoksesta.

Kisassa tavoitteeni oli päästä maaliin, ajasta välittämättä. Uinti meni mielestäni hyvin ja pyöräilykin aikalailla odotusten mukaan. Juoksuosuudessa helle verotti voimiani ja vähäinen juoksutreeni näkyi erityisesti ylämäissä, jotka jouduin kävelemään. Löntystelin kuitenkin maaliin ajassa 3.33 ja olin tyytyväinen ! Kisan jälkeen ”palauttelin” kroppaani mökillä pari viikkoa hyvän ruuan ja juoman merkeissä…  Elokuussa osallistuin vielä Turussa TTW:n Sprinttiin ja siellä juoksukin sujui jo paremmin, ajan ollessa 1.39.

Nyt triathlonista on tullut mukava osa elämää ja harrastus tulee jatkumaan. Liikunnasta saan energiaa arkeeni ja se pitää kaltaiseni mukavuudenhaluisen nautiskelijan edes jonkinlaisessa ryhdissä. Tulevana vuotena pyrin sulauttamaan treenit paremmin työviikon oheen mm. pyöräilemällä töihin 1-2 kertaa viikossa. Juoksu- ja lihaskuntotreeniä on tarkoitus myös lisätä mahdollisuuksien mukaan. Olen ilmoittautunut ensi kesän Joroisten puolimatkalle, joten seuraava mielenkiintoinen ihmiskoe onkin katsoa voiko puolimatkasta selvitä samalla rennolla asenteellani kuin aikaisemminkin !