Nuorempana junnuna tuli harrastettua ja kokeiltua vähän kaikenlaista liikuntaa, kuten koripalloa, jalkapalloa, jääkiekkoa, judoa, suunnistusta, jousiammuntaa ja kaikkea muutakin. Iso kiitos kuuluukin vanhemmilleni, jotka antoivat niihin mahdollisuuden. Vielä vanhemmallakin iällä kokeilut jatkuivat: kickbox, nyrkkeily, jujutsu, salibändy, crossfit... Näistä suurimman liekin sytytti silloin jääkiekko, mikä on edelleen vahvasti mukana harrastuksissa.
Reilu parikymppisenä tuli kuitenkin pitkä jakso railakasta elämää, ja huonot elämäntavat veivät miestä kuin pässiä narussa. Yhtenä päivänä havahduin tilanteeseen, kun henki ei enää kulkenut kunnolla ja vaaka näytti 100kg. Tämä oli se hetki, joka herätti miettimään: asialle pitää tehdä jotain ja elämäntapojen on muututtava. Muuten tulee noutaja. Nuorelle miehelle, jolla ei ollut mitään hajua terveellisestä ravinnosta tai painonpudottamisesta, se tulisi olemaan pitkä ja välillä kivinenkin tie.
Elämä alkaa muuttua
Isäni inspiroimana innostuin juoksemisesta/lenkkeilystä, ja ajattelin sen olevan myös hyvä keino parantaa terveyttä. Homma ei kuitenkaan mennyt heti kuin Strömsössä. Vanhoista huonoista tavoista oli näet vaikea päästä eroon, ja vakavat loukkaantumiset jarruttivat välillä menoa.
Vuodet 2008-2013 menivätkin osittain parsiessa itseään kasaan. Henkisesti nämä olivat isoja koettelemuksia, mutta ne kasvattivat myös sisua. Toivotaankin nyt, että vuosi 2015 olisi ensimmäinen ”ehjä” harjoitteluvuosi.
Työkaverini houkutteli minut mukaan Tukholman maratonille 2012. Sinne sitten lähdin kauhusta jäykkänä, sillä siihen asti pisin juostu matka oli ollut 21,1km. Selviydyin kuitenkin maaliin aikaan 04.30.36. Ja vielä niin hyvävointisena, että olisin voinut jopa jatkaa juoksua.
Maratonsuorituksen huumassa samana kesänä tuli tutun kanssa juttua Triathlonista ja Joroisten puolimatkan kisasta. No, tämähän johti vedonlyöntiin siitä, että oltaisiin molemmat viivalla kesällä 2013. Jälleen kauhuissani jälkeenpäin tajusin, että eihän minulla ole mitään hajua koko lajista. Uintitekniikasta ei ollut tietoakaan, ja yleisesti vihasin pyöräilyä, mutta juosta luulin osaavani. Kuulin ohimennen Vehmaan teräsmieskisoista, joihin ajattelin ilmoittautua kokeilemaan lajia. Sinne sitten Billabongin surffi-shortseissa, peruspyörällä ja lenkkarit kainalossa. En tiennyt yhtään, mitä odottaa ja olihan se kyllä aika shokki, kun katsoi sitä porukkaa ennen lähtöä: oli märkkäriä ja oudon näköisiä fillareita piha täynnä. Itse kisa oli täyttä selviytymistaistelua, taisin olla viimeinen maaliintulija ja sitten vielä Turun Sanomissa oli kuva, kun yritin epätoivoisesti pysyä pinnalla uintiosuudella. Tästä en kuitenkaan lannistunut, vaan enemmänkin sisuunnuin!
Lopullinen hurahdus
Teräsmieskisan jälkeen aloin pähkäillä, että miten tästä aloittaisi treenaamisen. Kysyin tutulta kuntosaliyrittäjältä Salosen Markolta MaskuGymistä, tuntisiko hän ketään triathlon-valmentajaa keneltä voisi saada apua. Sattumalta hänellä olikin töissä triathlonisti, joka oli treenannut Turun urheiluliiton porukassa ja sain hänen yhteystietonsa. Syksyllä 2012 uskaltauduin pitkän pohdinnan jälkeen ilmoittautua mukaan triathlontoimintaan. Alkuun menin uintitreeneihin todella aristellen, koska olinhan jo Vehmaalla nähnyt, kuinka kovaa porukkaa siellä olisi. Porukkaan oli kuitenkin todella helppo tulla mukaan, vaikka omasta ujoudesta ja epävarmuudesta johtuen itsellä kesti hetken päästä tutustumaan ihmisiin paremmin.
Tästä tapahtuikin lopullinen hurahdus kestävyysurheilua, liikuntaa ja terveellisempää elämää kohtaan. Loppuvuodesta 2012 ilmoittaudun Turun Urheiluliiton Triathlonjaoston treeneihin ja aloin opiskella Personal Traineriksi.
Toisen maratoninini juoksin Tukholmassa 2013. Triathlonharjoittelu oli tuottanut hedelmää, vuodentakaisesta ajasta tippui pois reilu 30 minuuttia. Tämä antoi rohkeutta osallistua Voimarinteen perusmatkalle vielä ennen Joroisten koitosta. Tällä kertaa olikin jo uusi pyörä ja märkäpuku hommattuna. Itseluottamus oli silti vähän hukassa, mutta ennen kisaa Ilkka Utriaisen tsemppi ja neuvot valoivat uskoa tulevaan suoritukseen.
Pari viikkoa tästä oli sitten Joroisten puolimatkan kisa, ja perhosia oli vatsassa enemmän kuin laki sallii. Siitäkin omaksi yllätyksekseni selvisin maaliin, jopa kohtuuajassa ja hyväkuntoisena. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun on ylittänyt itsensä!
Koukuttavan triathlonista tekee sen monimuotoisuus, haasteellisuus ja mahtavat treenikaverit. Tähän mennessä en ole asettanut itselleni sen tarkempia aikatavoitteita tai vastaavia, olen mennyt vähän fiiliksen mukaan: jos tuntuu hyvältä niin mennään kovaa, jos huonolta niin hiljempaa. Mutta kyllä tässä nälkä kasvaa syödessä, kun pääsee syvemmälle lajiin mukaan. Nyt olenkin ajatellut, että ensi kesänä puolimatka menisi alle viiteen tuntiin. Ja viimeistään vuonna 2016 olisi täydenmatkan vuoro, mikä on tällä hetkellä se suurin tavoite.
Triathlon-harrastus on jo nyt antanut minulle paljon: paremman kunnon, paremmat elämäntavat – 25 kg kevyempänä ilman tupakkaa on huomattavasti helpompi hengittää! – itseluottamusta ja rohkeutta olla sosiaalisempi, paljon uusia mahtavia ystäviä sekä hienoja kokemuksia. Triathlonharjoittelulla olen saanut myös parhaiten loukkaantumisten jälkeen itseni kuntoutettua. Hieman haasteelliseksi onkin välillä koitunut se, kun haluaisin tehdä niin montaa asiaa, mutta myös kehittyä triathlonissa. Myös levon ja treenin suhteen tasapainottaminen on haasteellista, intoa kun treenaamiseen olisi välillä liikaakin.
Myönnän, olen triathlonisti
En olisi ikinä uskonut, eikä varmaan moni mukaan, että minusta tulisi triathlonin harrastaja.Kavereiden, tuttavien ja läheisten kommentit ovat yleensä olleet, että ”toi on ihan hullun hommaa”. Mielestäni triathlonharrastusta pelätään liikaa, ihmiset luulevat sen olevan vain supermiesten/-naisten harrastus. Triathlon on kuitenkin mahdollista ihan kenelle tahansa. Ihminen pystyy uskomattomiin suorituksiin, kun on tarpeeksi tahtoa.
Rohkeasti vain kokeilemaan, jos laji vähänkään kiinnostaa! Samalla iso kiitos Turun Urheiluliiton Triathlonjaoston porukalle ja treenikavereille. Olen aina ollut enemmän joukkue- kuin yksilöurheilija, ja Turun Urheiluliiton Triathlonporukka onkin kuin joukkue isolla J:llä! Kannustusta ja apua riittää aina jokaiselle, niin treeneissä kuin kisoissakin. Paljon tukea ja tsemppiä olen saanut myös tyttöystävältä, perheeltä ja kavereilta, suuri kiitos kuuluu myös heille!
Pari viikkoa sitten TTW Training Campin tähtivalmentajien suusta kuultuna: ”Nauttikaa ja uskokaa siihen mitä teette.” Treeni-iloa ja tsemppiä kaikille, mitä sitten ikinä teettekin elämässä!
Sunnuntaistoorit
- 20-12-2015 Miia Tuohimaa: Siinä lepää - mieli nimittäin!
- 13-12-2015 Matti Pippola: Kohti elämäni parasta kuntoa
- 06-12-2015 Leevi Hietanen: Triathloniin lätkästä — Urheiluun lätkässä
- 29-11-2015 Maria Kasurinen: Joulukuun taikaa
- 22-11-2015 Laura Iire: Koiran perässä triathlonistiksi
- 15-11-2015 Juhani Pälve: Aluksi itseäni vastaan, sitten kelloa, sitten..
- 08-11-2015 Hannu Taipale: Michelin-ukosta Teräsmieheksi
- 01-11-2015 Jenni Vallenius: Kun antaa pikkusormen..
- 25-10-2015 Matti Peltola: Vaikeuksista huolimatta voittoon!
- 18-10-2015 Anna-Kaisa Peltola: Herätys kolmevitosena
- 11-10-2015 Juha-Markus Koistinen: Matkalla mahdottomaan?
- 04-10-2015 Jarno Kuronen: Mielen voitto fysiikasta
- 27-09-2015 Juha Kujala: Ei enää koskaan...
- 20-09-2015 Robert Strömberg: Into vs Järki
- 13-09-2015 Laura Heinonen: Triathlonia ilman suorittamista
- 06-09-2015 Sari Holmström: Triathlon vei mukanaan
- 30-08-2015 Andrea Pérez: How triathlon came into my life
- 02-08-2015 Satu Paananen: Nöyrin mielin voittajana
- 26-07-2015 Teppo Hyytiä: Kun triathlonkärpänen puraisi..
- 19-07-2015 Carina Kontio: Choice that changed my life
- 12-07-2015 Anja Kontio: Infected with the triathlon virus
- 05-07-2015 Jari Soininen: Elämää, hikeä ja kyyneleitä
- 28-06-2015 Johanna Jaakkola: Erilainen kesä
- 21-06-2015 Juha Pertola: Ei koskaan kippurasarvisella...
- 14-06-2015 Petri Karvinen: Haaste, josta ei voinut kieltäytyä
- 07-06-2015 Lotta Laaksonen: Hyötyliikunnan avulla puolimatkalle
- 31-05-2015 Ville Wainio: Haita pakoon uiden
- 24-05-2015 Elina Norrman: Kipinästä roihuksi!
- 17-05-2015 Petter Rönnlöf: Darth Vader oli liikaa!
- 10-05-2015 Joonas Kursu: Hitaasti, varmasti, ilon kautta!
- 03-05-2015 Pia Cajan: Liikkumisen vapaus ja ilo!
- 26-04-2015 Anna-Liisa Autio: Comeback Triathlonin Pariin
- 12-04-2015 Jarno Stenroos: Sunnuntaistooria Porista - matkalla elämässä
- 05-04-2015 Johanna Tokola: Rakkaasta harrastuksesta rakas työ!
- 29-03-2015 Liisa Jaatinen: Nöyryydellä ja intohimolla
- 22-03-2015 Sami Silto: Hailen kintereillä
- 15-03-2015 Piritta Koistinen: Mikä minusta tulee isona?
- 08-03-2015 HeikkI Mäntymäki: Triathlon on elämäntapa
- 01-03-2015 Joonas Hänninen: Lupa syödä ja käyttää lycraa
- 22-02-2015 Päivi Hänninen: Kun matka on määränpää
- 15-02-2015 Pasi Silvola: Himoliikkujan päiväkirja
- 08-02-2015 Janina Saarnio: Heppatytöstä triathlonistiksi
- 01-02-2015 Niklas Sohlberg: Kavereiden kesken
- 25-01-2015 Elina Lammela: Iloa on treeni-ilo
- 18-01-2015 Arttu Saarinen: Marginaalista kohti massoja
- 11-01-2015 Erja Alanen: Urheiluhullu omasta tahdosta
- 04-01-2015 Heikki Nummelin: Tavoitteena triathlonkultaa!
- 28-12-2014 Niklas Merikallio: Isi harrastaa
- 21-12-2014 Satu Pippola: Löysin triathlonista itselleni haasteen!
- 14-12-2014 Kimmo Holmström: Kun triathlon muuttaa kaiken
- 07-12-2014 Pekka Stenholm: Arjen juhlaa
- 30-11-2014 Tommi Lindholm: Tommi Lindholm
- 23-11-2014 Marianne Palmu: Hetken mielijohteesta elämäntavaksi
- 16-11-2014 Folkert Wierda: You’re never too old to Tri
- 09-11-2014 Veera Alanen: Treenaten tulevaisuuteen
- 02-11-2014 Toni Keto: Pullaposkesta teräsmieheksi
- 26-10-2014 Mia Kuczynski: Triathlon-harrastuksen alkumetreillä