Into vs Järki

Jotakuinkin tasan vuosi sitten tamperelainen kaverini, joka oli harrastanut triathlonia reilun vuoden, perui osallistumisensa Käringsundin puolikkaalle. Tuli tokaistua, että ”pitääkö sut haastaa puolikkaalle vai?” Ja sittenhän ei enää voinut perääntyä. Ilmoittauduimme Joroisten puolikkaalle kovalla innolla ja pian sainkin huomata, että jotain tarttis tehdä jotta maaliin pääsee..

Siitä sitten treenaamaan kaikkia lajeja umpimähkään kuvitellen, että lihashuollosta ei tarvitse välittää. Eihän siitä välitetty 20 vuotta aikaisemminkaan, kun urheilin.  Ei mennyt kuin reilu kuukausi niin polveni oli siinä kunnossa, että juoksut täytyi jättää minimiin (juoksijan polvi onkin siitä lähtien vaivannut aina TTW- viikonloppuun saakka).

Pinnalla pysymisessä sekä ”paikkojen” pyöräilyyn siedättämisessä riitti kyllä ihan tarpeeksi ohjelmaa ilman juoksuakin (tammikuussa mm. 25 kpl uintitreeniä). Koko ajan kuitenkin kuvittelin, että kyllä se polvi kohta paranee, kun en juokse. Mutta eipähän se parantunut. Tässä harrastuksessa on kuitenkin se hyvä puoli, että lähes aina voi treenata jotain lajia. Matkan varrella sainkin huomata, että oli niitä vaivoja muillakin, eli ei kuin eteenpäin!

Aloittaessani minulla ei juurikaan ollut kestävyysurheilutaustaa. Liikunta oli ollut viimeiset 20 vuotta lähinnä hyötyliikuntaa. Kevään koittaessa olin kuitenkin ilmoittautunut kolmeen eri kisaan ja eri matkoille. Ensin perusmatka Vierumäellä, sitten Joroisten puolikas ja lopuksi vielä sprintti TTW:ssä.  Lähdin kisoihin ennakkoluulottomasti. Esimerkiksi ennen Joroisten puolimatkan starttihetkeä en ollut eläessäni juossut yli 10 km lenkkiä enkä uinut yli 1500m yhtä soittoa. Mutta hyvinhän niistäkin selvittiin! 

Kaikista kisoista jäi hyvä fiilis. Lisäksi jäi sopivasti nälkä parantaa omaa tekemistä seuraavana vuonna, kuitenkaan asiasta liikaa stressaamatta.

Parhaita puolia lajin parissa on ollut se, että olen voinut harrastaa ja kisatakin yhdessä vaimon (Laura) kanssa ja lisäksi matkan varrella olen tutustunut uusiin poikkeuksetta mukaviin ihmisiin.

Ensi vuonna mennään ainakin Joroisiin ja TTW:n kisoihin ja ehkä johonkin muuallekin, jos työt ja muut harrastukset antavat mahdollisuuden.  Toivottavasti Järki pääsee tänä talvena voitolle. Koitan panostaa enemmän laatuun kuin määrään, kuten Darbykin minua syyskuun alussa tavatessamme neuvoi.