Mutta sitten vähän päälle parikymppisenä tapasin urheiluhullun miehen ja se hulluus tarttui pikkuhiljaa minuunkin. Ensin aloin juosta, sitten treenattiin miehen kanssa yhdessä vuorosoutua ja osallistuttiin Sulkavan soutuihin kahtena kesänä. Soutuihin valmistautumiseen kuului myös paljon uintia.
Jossain vaiheessa aloitin ympärivuotisen työmatkapyöräilyn. Myös hiihtotekniikan salat ovat tulleet tutuiksi. Vuosien varrella olen liikkunut välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta nuorimman lapsen syntymän jälkeen vajaat kymmenen vuotta sitten hurahdin lopullisesti. Aloin juosta tavoitteellisesti, mutta kun juoksu ei kuitenkaan tunnu olevan se omin lajini, aloitin – jälleen kerran mieheni houkuttelemana – triathlonin.
Mikäpä tässä on liikkuessa, kun perheessä on huoltaja-valmentaja-kannustaja – itse ei tarvitse huolehtia pyörän huollosta eikä suksien voitelusta ja kysymykseen mitä kannattaisi treeneissä seuraavaksi tehdä ja millä intensiteetillä tulee vastaus kuin apteekin hyllyltä. Yhteisiä puheenaiheita tai yhteistä tekemistä ei tarvitse hakea. Myös jälkikasvua on saatu innostettua mukaan ja mikä onkaan parempi tapa viettää aikaa 18 v. tyttärensä kanssa kuin mennä yhdessä lenkille.
Harjoittelun positiivinen kierre
Miksi treenaan? En varmaankaan siksi, että voisin osallistua kisoihin, vaan siksi, että se on kivaa. On mukava tuntea olevansa hyvässä kunnossa, vaikka toisaalta runsas liikunta aiheuttaa myös kremppoja sinne sun tänne. On mukava tuntea kuuluvansa triathlonistien iloiseen ja kaikki harrastajat mukaansa hyväksyvään joukkoon ja käydä yhteistreeneissä, joihin osallistuu kaiken ikäistä ja tasoista porukkaa aloittelijoista aina Suomen huippuihin asti. Ja saada vielä kaiken lisäksi asiantuntevaa valmennusta. Lisäksi on erittäin mukavaa, että treenaaminen ei koskaan käy yksitoikkoiseksi.
Triathlonharjoittelu on monipuolista ja antaa jatkuvasti uusia haasteita. Mutta kisoihin osallistuminen tuo kyllä oman suolansa harjoitteluun eikä ilman tavoitteita harjoittelukaan olisi pitemmän päälle kovin motivoivaa. Tai toisinpäin – kun on ilmoittautunut kisoihin, on vähän pakko harjoitella, että kehtaa sinne mennä Hymiö wink
Edelleen olen kisoissa jos nyt en viimeinen niin kuitenkin siellä puolen välin huonommalla puolella. Totta kai se korpeaa jatkuvasti, ei kilpailuhenkisyys mihinkään minusta ole hävinnyt, ja haluaisin niin kovasti olla nopeampi ja parempi. Enää se ei kuitenkaan lannista eikä estä minua treenaamasta ja osallistumasta kisoihin!
Sunnuntaistoorit
- 20-12-2015 Miia Tuohimaa: Siinä lepää - mieli nimittäin!
- 13-12-2015 Matti Pippola: Kohti elämäni parasta kuntoa
- 06-12-2015 Leevi Hietanen: Triathloniin lätkästä — Urheiluun lätkässä
- 29-11-2015 Maria Kasurinen: Joulukuun taikaa
- 22-11-2015 Laura Iire: Koiran perässä triathlonistiksi
- 15-11-2015 Juhani Pälve: Aluksi itseäni vastaan, sitten kelloa, sitten..
- 08-11-2015 Hannu Taipale: Michelin-ukosta Teräsmieheksi
- 01-11-2015 Jenni Vallenius: Kun antaa pikkusormen..
- 25-10-2015 Matti Peltola: Vaikeuksista huolimatta voittoon!
- 18-10-2015 Anna-Kaisa Peltola: Herätys kolmevitosena
- 11-10-2015 Juha-Markus Koistinen: Matkalla mahdottomaan?
- 04-10-2015 Jarno Kuronen: Mielen voitto fysiikasta
- 27-09-2015 Juha Kujala: Ei enää koskaan...
- 20-09-2015 Robert Strömberg: Into vs Järki
- 13-09-2015 Laura Heinonen: Triathlonia ilman suorittamista
- 06-09-2015 Sari Holmström: Triathlon vei mukanaan
- 30-08-2015 Andrea Pérez: How triathlon came into my life
- 02-08-2015 Satu Paananen: Nöyrin mielin voittajana
- 26-07-2015 Teppo Hyytiä: Kun triathlonkärpänen puraisi..
- 19-07-2015 Carina Kontio: Choice that changed my life
- 12-07-2015 Anja Kontio: Infected with the triathlon virus
- 05-07-2015 Jari Soininen: Elämää, hikeä ja kyyneleitä
- 28-06-2015 Johanna Jaakkola: Erilainen kesä
- 21-06-2015 Juha Pertola: Ei koskaan kippurasarvisella...
- 14-06-2015 Petri Karvinen: Haaste, josta ei voinut kieltäytyä
- 07-06-2015 Lotta Laaksonen: Hyötyliikunnan avulla puolimatkalle
- 31-05-2015 Ville Wainio: Haita pakoon uiden
- 24-05-2015 Elina Norrman: Kipinästä roihuksi!
- 17-05-2015 Petter Rönnlöf: Darth Vader oli liikaa!
- 10-05-2015 Joonas Kursu: Hitaasti, varmasti, ilon kautta!
- 03-05-2015 Pia Cajan: Liikkumisen vapaus ja ilo!
- 26-04-2015 Anna-Liisa Autio: Comeback Triathlonin Pariin
- 12-04-2015 Jarno Stenroos: Sunnuntaistooria Porista - matkalla elämässä
- 05-04-2015 Johanna Tokola: Rakkaasta harrastuksesta rakas työ!
- 29-03-2015 Liisa Jaatinen: Nöyryydellä ja intohimolla
- 22-03-2015 Sami Silto: Hailen kintereillä
- 15-03-2015 Piritta Koistinen: Mikä minusta tulee isona?
- 08-03-2015 HeikkI Mäntymäki: Triathlon on elämäntapa
- 01-03-2015 Joonas Hänninen: Lupa syödä ja käyttää lycraa
- 22-02-2015 Päivi Hänninen: Kun matka on määränpää
- 15-02-2015 Pasi Silvola: Himoliikkujan päiväkirja
- 08-02-2015 Janina Saarnio: Heppatytöstä triathlonistiksi
- 01-02-2015 Niklas Sohlberg: Kavereiden kesken
- 25-01-2015 Elina Lammela: Iloa on treeni-ilo
- 18-01-2015 Arttu Saarinen: Marginaalista kohti massoja
- 11-01-2015 Erja Alanen: Urheiluhullu omasta tahdosta
- 04-01-2015 Heikki Nummelin: Tavoitteena triathlonkultaa!
- 28-12-2014 Niklas Merikallio: Isi harrastaa
- 21-12-2014 Satu Pippola: Löysin triathlonista itselleni haasteen!
- 14-12-2014 Kimmo Holmström: Kun triathlon muuttaa kaiken
- 07-12-2014 Pekka Stenholm: Arjen juhlaa
- 30-11-2014 Tommi Lindholm: Tommi Lindholm
- 23-11-2014 Marianne Palmu: Hetken mielijohteesta elämäntavaksi
- 16-11-2014 Folkert Wierda: You’re never too old to Tri
- 09-11-2014 Veera Alanen: Treenaten tulevaisuuteen
- 02-11-2014 Toni Keto: Pullaposkesta teräsmieheksi
- 26-10-2014 Mia Kuczynski: Triathlon-harrastuksen alkumetreillä