Nuuksio Sprint Triathlon
Tällaisilla keski-ikäisillä lapsiperheellisillä aiheet liittyvät aika usein lapsiin ja perhe-elämään yleensäkin: on arki ja työt, lasten koulu, päiväkoti ja harrastukset. Sukkulointia supermarketin, kodin ja jumppasalin välillä - ja siellä jossain välissä hieman omaa aikaa harrastuksille. Tai edes vaan lepoa. Sitten alkaa taas uusi päivä ja kaikki alkaa alusta. Tiedätte varmaan mistä puhun.
Olimme Kimmon kanssa molemmat aina olleet urheilullisesti aktiivisia. Kimmo koripallon, fudiksen, jenkkifudiksen ja saliharjoittelun puitteissa, ja minä golfin, koripallon ja monen muun lajin parissa. Ennen lapsia molemmat juoksimme myös ne pakolliset maratonit, mitkä 2000-luvun alussa kuuluivat kaikkien itseään kunnioittavien, urheilijoina itseään pitävien miesten saavutuksiin.
Sittemmin urheilulle on jäänyt vähemmän aikaa. Kun on nuo kaikki arkiset askareetkin. Tai niin sitä ainakin itselleen on uskotellut... No, me molemmat tykkäämme myös hyvästä ruuasta, olemmehan gastronomiaseura Paginan jäseniä. Viime vuosina ruoka oli ruvennut tarttumaan Kimmoon hieman erilailla kuin minuun. Ja sen lisäksi, että se alkoi näkyä, niin se myös vaivasi Kimmoa. Mietimme takavuosien juostuja maratoneja, mutta totesimme, että pelkkä lenkin juokseminen on aika tylsää hommaa. Ilta alkoi jo hämärtää ja aloimme vetäytyä yöpuulle. Sitä ennen päätimme, että jotain oli Kimmon sympatiakiloille tehtävä.
Hyppäsimme molemmat taas arjen oravanpyörään, ilman että syke kuitenkaan kunnolla kohosi, verenpaine enemmänkin. Kimmo soitti viikon oravanpyörässä pyörittyään ja sanoi keksineensä idean: osallistutaan sprint triathlon -kisaan. Tai parempaa. Järjestetään triathlon-tapahtuma itse ja osallistutaan siihen! Innostuin ideasta välittömästi, sillä halusin jeesata Kimmoa painonpudotuksessa. Kaivoin kalenterin esiin. Päivämäärä lyötiin siltä istumalta lukkoon ja laitettiin some laulamaan.
Ideasta toimeen
Perustimme tapahtumalle Facebook-sivut ja me molemmat kutsuimme ystäviämme kisaan. Taka-ajatuksena ei suinkaan ollut kutsua vain heikompikuntoisia kavereita, ja nostaa näin itsetuntoa, vaan oikeasti saada itselleen motivaatiota treenata, karistaa kiloja ja samalla saada kaveritkin innostumaan lajista.
Kutsu ajoittui alkuvuoteen, jolloin moni muukin tuskaili painonsa kanssa ja kuntosalikortti poltteli taskussa. Tapahtumaamme oli puoli vuotta aikaa, joten senkään verukkeen taakse ei voinut mennä, että ei olisi ollut tarpeeksi aikaa. Ilmoittautumisia alkoi tippua ja jyvät alkoivat erottua akanoista. Sitten aloitettiin tavoitteellinen treenaaminen, kukin omalla tahollaan. Ja intensiteetillä.
Ensimmäinen Nuuksio Sprint Triathlon -tapahtuma kesällä 2013 keräsi kymmenkunta urhoa Nuuksion Pitkäjärveen ihmettelemään, että mistäs tässä lajissa oikein on kyse. Yleisöä eli ystäviä ja tuttavia oli paikalla kannustamassa enemmän kuin kisaajia. Suurimmalle osalle tämä oli ensikosketus lajiin, kilpailijana tai yleisönä.
Tunnelma oli kuin ensimmäisenä päivänä koulussa: kaikilla oli jokin mielikuva tulevasta, osa porukasta oli paremmin valmistautunut kuin muut, niin fyysisesti kuin henkisestikin, ja kaikkia hieman jännitti. Vertailimme pyöriä ja harjoitusmääriä, annoimme viime hetken vinkkejä. Vielä lähtöpaikalle siirryttäessä muutamat arpoivat, että vetääkö märkäpuku päälle vai ei.
Lopulta kaikki meni hyvin ja jokainen pääsi maaliin, voittajana. Itsensä voittajana! Kisan jälkeen tuli ehkä kisaakin vielä tärkeämpi osio eli jälkipyykit. Saunoimme, söimme ja puimme kisan vaiheita. Tutkimme väliaikoja ja nautimme siitä, mitä olimme itse ja yhdessä saavuttaneet. Ja vannoimme, että ensi vuonna parannamme suoritusaikojamme.
Tällä vuodelle kalenterit on taas kalibroitu ja tapahtumaa uudistettu, jotta vielä enemmän ystäviä saataisiin innostumaan lajista. Sprint-matkan lisäksi on mahdollisuus vetää ns. mini-triathlon, jossa matkat ovat sprintiäkin lyhyempiä. Toiveena olisi saada myös lisää naisia mukaan tapahtumaan. Siinä olemme onnistumassa.
Erityisen ilahduttavaa on ollut, että myös vaimoni on hurahtanut lajiin. Niinpä olohuoneen nurkassa nököttävä spinning-pyörä on hyväksytty sisustuselementiksi ja molemmat ottavat sillä säännöllisesti kilometrejä!
Heinäkuussa näemme taas, kuka on Nuuksion raastavien mäkien kuningas. Ja tänä vuonna myös kuningatar. Mutta sen tietää jo etukäteen, että kaikki ovat voittajia ja jälkilöylyissä mietitään jo, että koska seuraavan vuoden tapahtuma järjestetään.
Sunnuntaistoorit
- 20-12-2015 Miia Tuohimaa: Siinä lepää - mieli nimittäin!
- 13-12-2015 Matti Pippola: Kohti elämäni parasta kuntoa
- 06-12-2015 Leevi Hietanen: Triathloniin lätkästä — Urheiluun lätkässä
- 29-11-2015 Maria Kasurinen: Joulukuun taikaa
- 22-11-2015 Laura Iire: Koiran perässä triathlonistiksi
- 15-11-2015 Juhani Pälve: Aluksi itseäni vastaan, sitten kelloa, sitten..
- 08-11-2015 Hannu Taipale: Michelin-ukosta Teräsmieheksi
- 01-11-2015 Jenni Vallenius: Kun antaa pikkusormen..
- 25-10-2015 Matti Peltola: Vaikeuksista huolimatta voittoon!
- 18-10-2015 Anna-Kaisa Peltola: Herätys kolmevitosena
- 11-10-2015 Juha-Markus Koistinen: Matkalla mahdottomaan?
- 04-10-2015 Jarno Kuronen: Mielen voitto fysiikasta
- 27-09-2015 Juha Kujala: Ei enää koskaan...
- 20-09-2015 Robert Strömberg: Into vs Järki
- 13-09-2015 Laura Heinonen: Triathlonia ilman suorittamista
- 06-09-2015 Sari Holmström: Triathlon vei mukanaan
- 30-08-2015 Andrea Pérez: How triathlon came into my life
- 02-08-2015 Satu Paananen: Nöyrin mielin voittajana
- 26-07-2015 Teppo Hyytiä: Kun triathlonkärpänen puraisi..
- 19-07-2015 Carina Kontio: Choice that changed my life
- 12-07-2015 Anja Kontio: Infected with the triathlon virus
- 05-07-2015 Jari Soininen: Elämää, hikeä ja kyyneleitä
- 28-06-2015 Johanna Jaakkola: Erilainen kesä
- 21-06-2015 Juha Pertola: Ei koskaan kippurasarvisella...
- 14-06-2015 Petri Karvinen: Haaste, josta ei voinut kieltäytyä
- 07-06-2015 Lotta Laaksonen: Hyötyliikunnan avulla puolimatkalle
- 31-05-2015 Ville Wainio: Haita pakoon uiden
- 24-05-2015 Elina Norrman: Kipinästä roihuksi!
- 17-05-2015 Petter Rönnlöf: Darth Vader oli liikaa!
- 10-05-2015 Joonas Kursu: Hitaasti, varmasti, ilon kautta!
- 03-05-2015 Pia Cajan: Liikkumisen vapaus ja ilo!
- 26-04-2015 Anna-Liisa Autio: Comeback Triathlonin Pariin
- 12-04-2015 Jarno Stenroos: Sunnuntaistooria Porista - matkalla elämässä
- 05-04-2015 Johanna Tokola: Rakkaasta harrastuksesta rakas työ!
- 29-03-2015 Liisa Jaatinen: Nöyryydellä ja intohimolla
- 22-03-2015 Sami Silto: Hailen kintereillä
- 15-03-2015 Piritta Koistinen: Mikä minusta tulee isona?
- 08-03-2015 HeikkI Mäntymäki: Triathlon on elämäntapa
- 01-03-2015 Joonas Hänninen: Lupa syödä ja käyttää lycraa
- 22-02-2015 Päivi Hänninen: Kun matka on määränpää
- 15-02-2015 Pasi Silvola: Himoliikkujan päiväkirja
- 08-02-2015 Janina Saarnio: Heppatytöstä triathlonistiksi
- 01-02-2015 Niklas Sohlberg: Kavereiden kesken
- 25-01-2015 Elina Lammela: Iloa on treeni-ilo
- 18-01-2015 Arttu Saarinen: Marginaalista kohti massoja
- 11-01-2015 Erja Alanen: Urheiluhullu omasta tahdosta
- 04-01-2015 Heikki Nummelin: Tavoitteena triathlonkultaa!
- 28-12-2014 Niklas Merikallio: Isi harrastaa
- 21-12-2014 Satu Pippola: Löysin triathlonista itselleni haasteen!
- 14-12-2014 Kimmo Holmström: Kun triathlon muuttaa kaiken
- 07-12-2014 Pekka Stenholm: Arjen juhlaa
- 30-11-2014 Tommi Lindholm: Tommi Lindholm
- 23-11-2014 Marianne Palmu: Hetken mielijohteesta elämäntavaksi
- 16-11-2014 Folkert Wierda: You’re never too old to Tri
- 09-11-2014 Veera Alanen: Treenaten tulevaisuuteen
- 02-11-2014 Toni Keto: Pullaposkesta teräsmieheksi
- 26-10-2014 Mia Kuczynski: Triathlon-harrastuksen alkumetreillä