”Iskä, miks sä viittit kisata, vaikket koskaan voita?” kysyi tyttäreni Roosa joskus vuonna 2007. Tuohon kysymykseen vastatakseni on pakko kelata aikaa jonkin verran taaksepäin.
Vuonna 1988 kotiutuessani armeijasta näin televisiossa koosteen Nizzan pitkän matkan kilpailusta (4/120/30). Huuli pyöreänä ihmettelin kisaa, ja lähtemättömän vaikutuksen teki ennen kaikkea naisten sarjassa maaliin horjuvat kärkikisaajat. Tämän vajaan tunnin ohjelman aikana vakuutuin siitä, että tämä on minun harrastukseni, ja että tällä tavalla saan purettua sitä energiaa ja aktiivisuutta, joka minussa sisäsyntyisesti asuu. Minut joskus tavanneet ihmiset voivat ehkä tunnistaa tuon luonteenpiirteen…
En koskaan haaveillut tulevani huippu-urheilijaksi. Halusin enemmän haastaa itseni kokeilemaan: uskallanko lähteä kilpailuun; pääsisinkö maaliin; jos pääsen niin olisinko viimeinen?
Ensimmäisen fillarin ostin pappis-mieheltä käytettynä huimaan 750 markan hintaan. Ensimmäiseen kisaani osallistuin 1988 loppukesästä Littoisten järvellä. Silloin ei ollut triathloniin tehtyjä märkäpukuja, ei TRI-pyöriä eikä edes aika-ajotankoja. Kisat vedettiin läpi uikkareissa ja osa juoksi ilmaan paitaakin, mikä tosin tänä päivänä ei ole sallittua. Millään matkalla ei saanut peesata!
Käännekohta koko hommaan tuli, kun tein päätöksen lähteä täydelle matkalla Ruotsin Kalmariin. Vuosi oli 1998. Talven aikana oli pakko pidentää lenkkejä, uida pitkiä kelauksia ja polkea maasturilla pakkasessa. Maaliin tulin ajassa 11:20. Totesin, että myös 350 h/vuosi -harjoittelulla voi päästä kohtuuajassa maaliin. Seuraava Ironman-kisa odotuttikin itseään vuoteen 2010. Se taittui kelvolliseen 11:30 aikaan.
Noin 100 erilaista kinkeriä kisanneena ovat ylivoimaisesti suurimmat suosikkini olleet kympin tempoajot ja puolimatkan triathlon. Maratoneja kymmenen juosseena voin todeta, että juoksu ei todellakaan ole vahvin lajini, mutta peruslenkkeilyllä pääsee kyllä 3:17 aikaan.
Harjoitteluani on aina ohjannut metodi: tee sitä, mikä hyvältä tuntuu. Vahva harjoittelun suunnitelmallisuus ei ole itselleni oikeastaan koskaan sopinut. Samaa metodia olen jatkanut nyt kolmattakymmenettä vuotta. Täydellinen lopettaminen ei oikein ole onnistunut, vaikka muutamia kertoja olen yrittänyt lähes tosissani... Nooh, oikeastaan ensimmäisen kerran yritin vuonna 2010, ja uudelleen viime vuonna, jolloin lähes onnistuinkin. Tänä vuonna ei tosin yhtään kisaa tullut vedettyä, mutta jonkin verran tuli ulkoiltua kuitenkin. Ensi kesänä suunnitelmissa on olla kotikisan puolikkaalla.
Viestini uusille lajin harrastajille onkin, että etsikää itsellenne sopiva tapa harjoitella ja kilpailla. Näin löydätte lajista elämäntavan tai tavan tukea muuta elämää. Kuten taannoisessa suomileffassa todetaan: Lootusasentoon liian levoton mä oon.
Nähdään silloin tällöin treeneissä!
Sunnuntaistoorit
- 20-12-2015 Miia Tuohimaa: Siinä lepää - mieli nimittäin!
- 13-12-2015 Matti Pippola: Kohti elämäni parasta kuntoa
- 06-12-2015 Leevi Hietanen: Triathloniin lätkästä — Urheiluun lätkässä
- 29-11-2015 Maria Kasurinen: Joulukuun taikaa
- 22-11-2015 Laura Iire: Koiran perässä triathlonistiksi
- 15-11-2015 Juhani Pälve: Aluksi itseäni vastaan, sitten kelloa, sitten..
- 08-11-2015 Hannu Taipale: Michelin-ukosta Teräsmieheksi
- 01-11-2015 Jenni Vallenius: Kun antaa pikkusormen..
- 25-10-2015 Matti Peltola: Vaikeuksista huolimatta voittoon!
- 18-10-2015 Anna-Kaisa Peltola: Herätys kolmevitosena
- 11-10-2015 Juha-Markus Koistinen: Matkalla mahdottomaan?
- 04-10-2015 Jarno Kuronen: Mielen voitto fysiikasta
- 27-09-2015 Juha Kujala: Ei enää koskaan...
- 20-09-2015 Robert Strömberg: Into vs Järki
- 13-09-2015 Laura Heinonen: Triathlonia ilman suorittamista
- 06-09-2015 Sari Holmström: Triathlon vei mukanaan
- 30-08-2015 Andrea Pérez: How triathlon came into my life
- 02-08-2015 Satu Paananen: Nöyrin mielin voittajana
- 26-07-2015 Teppo Hyytiä: Kun triathlonkärpänen puraisi..
- 19-07-2015 Carina Kontio: Choice that changed my life
- 12-07-2015 Anja Kontio: Infected with the triathlon virus
- 05-07-2015 Jari Soininen: Elämää, hikeä ja kyyneleitä
- 28-06-2015 Johanna Jaakkola: Erilainen kesä
- 21-06-2015 Juha Pertola: Ei koskaan kippurasarvisella...
- 14-06-2015 Petri Karvinen: Haaste, josta ei voinut kieltäytyä
- 07-06-2015 Lotta Laaksonen: Hyötyliikunnan avulla puolimatkalle
- 31-05-2015 Ville Wainio: Haita pakoon uiden
- 24-05-2015 Elina Norrman: Kipinästä roihuksi!
- 17-05-2015 Petter Rönnlöf: Darth Vader oli liikaa!
- 10-05-2015 Joonas Kursu: Hitaasti, varmasti, ilon kautta!
- 03-05-2015 Pia Cajan: Liikkumisen vapaus ja ilo!
- 26-04-2015 Anna-Liisa Autio: Comeback Triathlonin Pariin
- 12-04-2015 Jarno Stenroos: Sunnuntaistooria Porista - matkalla elämässä
- 05-04-2015 Johanna Tokola: Rakkaasta harrastuksesta rakas työ!
- 29-03-2015 Liisa Jaatinen: Nöyryydellä ja intohimolla
- 22-03-2015 Sami Silto: Hailen kintereillä
- 15-03-2015 Piritta Koistinen: Mikä minusta tulee isona?
- 08-03-2015 HeikkI Mäntymäki: Triathlon on elämäntapa
- 01-03-2015 Joonas Hänninen: Lupa syödä ja käyttää lycraa
- 22-02-2015 Päivi Hänninen: Kun matka on määränpää
- 15-02-2015 Pasi Silvola: Himoliikkujan päiväkirja
- 08-02-2015 Janina Saarnio: Heppatytöstä triathlonistiksi
- 01-02-2015 Niklas Sohlberg: Kavereiden kesken
- 25-01-2015 Elina Lammela: Iloa on treeni-ilo
- 18-01-2015 Arttu Saarinen: Marginaalista kohti massoja
- 11-01-2015 Erja Alanen: Urheiluhullu omasta tahdosta
- 04-01-2015 Heikki Nummelin: Tavoitteena triathlonkultaa!
- 28-12-2014 Niklas Merikallio: Isi harrastaa
- 21-12-2014 Satu Pippola: Löysin triathlonista itselleni haasteen!
- 14-12-2014 Kimmo Holmström: Kun triathlon muuttaa kaiken
- 07-12-2014 Pekka Stenholm: Arjen juhlaa
- 30-11-2014 Tommi Lindholm: Tommi Lindholm
- 23-11-2014 Marianne Palmu: Hetken mielijohteesta elämäntavaksi
- 16-11-2014 Folkert Wierda: You’re never too old to Tri
- 09-11-2014 Veera Alanen: Treenaten tulevaisuuteen
- 02-11-2014 Toni Keto: Pullaposkesta teräsmieheksi
- 26-10-2014 Mia Kuczynski: Triathlon-harrastuksen alkumetreillä