Tiedän: ”Osta vaan nastalenkkarit, niin onpa hyvä juosta läpi vuoden ja käy kolme kertaa vuodessa pyöräleirillä Kanarialla.”
Totta. Pitäisihän ne nastakengät ostaa, mutta kun laitoin juuri pienen omaisuuden uuteen pyörään. Ulkomaanmatkalla puolestaan matkakumppanit haluavat vähän rentoutua ja nähdä maisemiakin, eikä vaan sahata pelkkiä serpentiinejä pyörällä aamusta iltaan. Noh, näistäkin epäkohdista huolimatta triatlonia voi harrastaa oikein hyvin Suomessa ja käydä silti lomailemassa ulkomailla, muutenkin kuin verenmaku suussa treenaten. Lue vaikka, jos et usko.
Harrastustausta minulla on varmasti monelle pojalle tyypillinen – pois lukien se kuoro, missä meitä oli kaksi poikaa. Lapsena tuli kokeiltua kaikkea partiosta yleisurheiluun ja pelattua pallopelejä koripallosta jalkapalloon. Tennistäkin yritettiin lapsena kovasti saada pelaamaan, mutta niin kävi, ettei pojista tullut isänsä kaltaisia tennisammattilaisia. Ehkä olisi kannattanut tyrkyttää sulkapalloa, niin olisi tennis innostanut enemmän.
Nuoremmalla aikuisiällä juoksu alkoi kiinnostaa ja siitä tulikin henkireikäni aina lukiosta kauppakorkeakoulun alkuun saakka, kunnes jalkavaivat pakottivat monipuolistamaan liikkumista. Sitten hainkin erään koulupäivän jälkeen kotiini maantiepyörän, ja innostuinkin fillaroinnista oikein urakalla. Sai syödä enemmän kuin kerkesi ja näki Suomen suvea huomattavasti kattavammin kuin pelkästään juosten. Ja jalatkin tykkäsivät siitä.
Triathlon tuli kuvioihin kesällä 2013. Järjestys meni aivan oikeaoppisesti, eli ensin ilmoittauduin Joroisten puolikkaalle ja vasta sen jälkeen aloin miettimään, että löytyisiköhän Turusta triathlon-seuraa. Löytyihän sieltä, eikä mitään huonoa seuraa löytynytkään. Järkeilin, että enköhän minä yhdeksässä kuukaudessa opi vapaauinnin riittävällä tavalla selvitäkseni 1,9 km:n avovesiuinnista.
Ensi kertaa altaaseen astuttuani ja siellä 600 metriä kauhottuani ja tuonpuoleisen rajamailla piipahdettuani aloin vahvasti epäillä uinnin onnistumista. Onneksi tekniikkatreenit ja systemaattinen tekeminen saivat uinnin tuntumaan, jos nyt ei mukavalta, niin ainakin enemmän eteenpäin kulkevalta kuin pohjaa kohti painuvalta.
Kesällä 2014 olikin Joroisten puolikkaan vuoro. Ajattelin kuitenkin ensin käydä kokeilemassa konseptia Kisko-triathlonissa, jotta Joroinen ei olisi liian suuri shokki ensikertalaiselle. Otin kuitenkin Kiskon kisan sijaan poskiontelotulehduksen ja lääkäriltä kommentin, että äkkikuolemanriski on suuri jos lähdet tuossa kunnossa kisaamaan. Se kisa jäikin sitten väliin ja Joroisesta oli hyvää vauhtia tulossa ensikosketus triathloniin. Kaiken hyvän lisäksi luin foorumeilta, kuinka porukka myi Joroisten paikkojaan todeten sen olevan ”liian suuri pala”, tai että ”en ole vielä valmis Joroisille”. Tämähän saikin mieleni rauhalliseksi ja oloni varsin itsevarmaksi.
Kisa-aamuna totesin itselleni, että jos selviän uinnista, kaikki siitä eteenpäin on pelkkää plussaa. No, vedestä tuli noustua. Vieläpä ilman pelastushenkilökuntaa, vaikka kilpailijanumeronikin oli 112. Pyörän selässä jo fiilistelin, että tämähän on ihan kivaa. Juoksussa taas mietin, että onkohan tässä sittenkään mitään järkeä. Sitten kuitenkin huomasin, että tässähän on mahdollisuudet aivan kelpo aikaan ja siitä sainkin tarmoa juoksun viimeiselle kierrokselle. Maaliin pääsin ajassa 4:54 ja ilokseni totesin, että omasta sarjastani irtosi 7. sija. Tämähän voisi olla minun lajini! Kesällä kävin vielä kokeilemassa perusmatkan kisan Kuopio-triathlonissa ja sekin meni ihan mukavasti.
Oma triathlon-harrastukseni on kestänyt nyt noin puolitoista vuotta ja jatkunee ainakin seuraavan puoli vuosisataa. Ai miksikö? No, koska syön nykyään vielä enemmän kuin pyöräillessäni, enkä sitä kuitenkaan osaisi vähentää. Sen lisäksi saan käyttää lycraa farkkujen sijaan, koska se nyt on vaan niin aerodynaamista. Eikä harrastus vaadi ulkomaanmatkojen uhraamista tai orjallista treenaamista. Se voi olla ihan itseään vastaan kilpailua, niin kuin minulla. Niin, ja ihan täältä talvisesta Suomesta käsin.
Nähdään ensi kesänä Turku Triathlon Weekendissä!
Sunnuntaistoorit
- 20-12-2015 Miia Tuohimaa: Siinä lepää - mieli nimittäin!
- 13-12-2015 Matti Pippola: Kohti elämäni parasta kuntoa
- 06-12-2015 Leevi Hietanen: Triathloniin lätkästä — Urheiluun lätkässä
- 29-11-2015 Maria Kasurinen: Joulukuun taikaa
- 22-11-2015 Laura Iire: Koiran perässä triathlonistiksi
- 15-11-2015 Juhani Pälve: Aluksi itseäni vastaan, sitten kelloa, sitten..
- 08-11-2015 Hannu Taipale: Michelin-ukosta Teräsmieheksi
- 01-11-2015 Jenni Vallenius: Kun antaa pikkusormen..
- 25-10-2015 Matti Peltola: Vaikeuksista huolimatta voittoon!
- 18-10-2015 Anna-Kaisa Peltola: Herätys kolmevitosena
- 11-10-2015 Juha-Markus Koistinen: Matkalla mahdottomaan?
- 04-10-2015 Jarno Kuronen: Mielen voitto fysiikasta
- 27-09-2015 Juha Kujala: Ei enää koskaan...
- 20-09-2015 Robert Strömberg: Into vs Järki
- 13-09-2015 Laura Heinonen: Triathlonia ilman suorittamista
- 06-09-2015 Sari Holmström: Triathlon vei mukanaan
- 30-08-2015 Andrea Pérez: How triathlon came into my life
- 02-08-2015 Satu Paananen: Nöyrin mielin voittajana
- 26-07-2015 Teppo Hyytiä: Kun triathlonkärpänen puraisi..
- 19-07-2015 Carina Kontio: Choice that changed my life
- 12-07-2015 Anja Kontio: Infected with the triathlon virus
- 05-07-2015 Jari Soininen: Elämää, hikeä ja kyyneleitä
- 28-06-2015 Johanna Jaakkola: Erilainen kesä
- 21-06-2015 Juha Pertola: Ei koskaan kippurasarvisella...
- 14-06-2015 Petri Karvinen: Haaste, josta ei voinut kieltäytyä
- 07-06-2015 Lotta Laaksonen: Hyötyliikunnan avulla puolimatkalle
- 31-05-2015 Ville Wainio: Haita pakoon uiden
- 24-05-2015 Elina Norrman: Kipinästä roihuksi!
- 17-05-2015 Petter Rönnlöf: Darth Vader oli liikaa!
- 10-05-2015 Joonas Kursu: Hitaasti, varmasti, ilon kautta!
- 03-05-2015 Pia Cajan: Liikkumisen vapaus ja ilo!
- 26-04-2015 Anna-Liisa Autio: Comeback Triathlonin Pariin
- 12-04-2015 Jarno Stenroos: Sunnuntaistooria Porista - matkalla elämässä
- 05-04-2015 Johanna Tokola: Rakkaasta harrastuksesta rakas työ!
- 29-03-2015 Liisa Jaatinen: Nöyryydellä ja intohimolla
- 22-03-2015 Sami Silto: Hailen kintereillä
- 15-03-2015 Piritta Koistinen: Mikä minusta tulee isona?
- 08-03-2015 HeikkI Mäntymäki: Triathlon on elämäntapa
- 01-03-2015 Joonas Hänninen: Lupa syödä ja käyttää lycraa
- 22-02-2015 Päivi Hänninen: Kun matka on määränpää
- 15-02-2015 Pasi Silvola: Himoliikkujan päiväkirja
- 08-02-2015 Janina Saarnio: Heppatytöstä triathlonistiksi
- 01-02-2015 Niklas Sohlberg: Kavereiden kesken
- 25-01-2015 Elina Lammela: Iloa on treeni-ilo
- 18-01-2015 Arttu Saarinen: Marginaalista kohti massoja
- 11-01-2015 Erja Alanen: Urheiluhullu omasta tahdosta
- 04-01-2015 Heikki Nummelin: Tavoitteena triathlonkultaa!
- 28-12-2014 Niklas Merikallio: Isi harrastaa
- 21-12-2014 Satu Pippola: Löysin triathlonista itselleni haasteen!
- 14-12-2014 Kimmo Holmström: Kun triathlon muuttaa kaiken
- 07-12-2014 Pekka Stenholm: Arjen juhlaa
- 30-11-2014 Tommi Lindholm: Tommi Lindholm
- 23-11-2014 Marianne Palmu: Hetken mielijohteesta elämäntavaksi
- 16-11-2014 Folkert Wierda: You’re never too old to Tri
- 09-11-2014 Veera Alanen: Treenaten tulevaisuuteen
- 02-11-2014 Toni Keto: Pullaposkesta teräsmieheksi
- 26-10-2014 Mia Kuczynski: Triathlon-harrastuksen alkumetreillä