Haaste, josta ei voinut kieltäytyä

Tuolloin ei ollut tietoa hyvän treenisuunnitelman luonnista, kisassa taisin mennä ehkä hieman liian kovaa omalle tasolleni ja kaksi viikkoa ennen kilpailua kävin juoksemassa ensimmäisen puolimaratonini nähdäkseni, miten siihen pitää suhtautua. Ja silti Joroinen 2011 on vieläkin oma ennätyskisani, eli rikottavaa löytyy.

Ensi-innostuksen jälkeen on nähty innostuksen hiipumista, sen uudelleennostatusyrityksiä, yhdet revenneet nilkan nivelsiteet ja viimeisimpänä tyhmien ideoiden kliimaksina juhannusyönä 2013 sovittu Kalmarin täysmatkan triathlon elokuussa 2014. Kisa ei kipujen keskellä reilun 12h suorituksena mennyt ehkä ihan nappiin, mutta saavutetusta kuntotasosta ei halua luopua, niin taas painetaan ainakin Joroisten ennätysaikaa rikkomassa. Ehdoton lisäapu on löytynyt onneksi TuUl triathlonin treeniryhmistä, ensimmäiset kolme vuotta treenasin käytännössä yksin, niin motivaatiokin pääsi siinä tehokkaasti karkuun.

Lajivalinta itsessään on tuonut mukanaan rakkauden varsinkin pyöräilyyn, poistanut leijonanosan selkävaivoista ja lisäksi pistänyt ihan tosissaan keksimään lisää typeriä ideoita itsensä ylittämiseen. Ei tätä voi kuin suositella.

TTW jää harmittavaisesti tänä vuonna väliin ja Timo Bracht saa vain toivoa muista itselleen haastajia. Jatkossa kotikisa on kuitenkin kiinteänä kalenterissa, se on varmaa.