Raskausaikanani en pystynyt liikkumaan juuri ollenkaan ja jonain synkkänä staattisena hetkenä sohvan pohjalla vannoin itselleni, että vauvan tultua maailmaan pistäisin itseni elämäni kuntoon. Olin koko ikäni harrastanut liikuntaa, mutten koskaan varsinaisesti kisannut missään lajissa. Aloitin lenkkeilyn heti kuopuksen syntymän jälkeen, verenmaku suussa ja nollakunnossa. Kolmen kuukauden kuluttua juoksin kuitenkin jo 10-15 km pituisia lenkkejä ja ensimmäiset puolimaratonini vuoden sisällä. Samalla huomasin vaikutuksen, jonka numerolapun rintaan iskeminen toi mukanaan. Into kisaamiseen ja omien tulosten parantamiseen olivat syntyneet.
Halusin kuitenkin löytää itselleni monipuolisemmin fysiikkaa kuormittavan lajin, mistä syntyi ajatus triathlonista. Semisurkeana sammakkouimarina ilmoitin itseni aikuisten uimatekniikkakurssille syksyllä 2011. Siellä opeteltiin alkeita eri uintitekniikoihin viiden kerran pikakurssilla. Kurssin päätin semisurkeana vapaauimarina.
Olin joka tapauksessa päättänyt lähteä rohkeasti kokeilemaan jotakin lyhyttä triathlonkisaa saadakseni tuntumaa lajiin, vaikken omistanutkaan maantiepyörää saati märkäpukua.
Vehmaalta vauhtiin
Sopiva tilaisuus tarjoutui seuraavana kesänä 2012 Vehmaalla, jossa järjestettiin kotoisat, matalan kynnyksen 1/10-matkan triathlonkisat. Heinäkuun päivä koitti harmaana ja kaatosateisena. Ulkolämpötila oli 13 astetta. Sisällä autossa vallitsi hervoton tunnelma kaatosateen piiskatessa julmasti auton tuulilasia: mitä ihmettä minä oikein olin tekemässä?
Järviveden lämpötila oli 18 astetta ja vaikka uintimatka oli vain vaivaiset 400 metriä, tuntuivat kierrettävät poijut killuvan pelottavan kaukana. Kahlaaminen hyiseen veteen vei viimeisetkin luulot pois – helppoa tästä ei tulisi. Lähtölaukauksen paukahdettua syöksyin veteen todetakseni, että vapaauintitekniikkani ei ollutkaan semisurkea vaan umpisurkea. Avovedessä täytyy näet muistaa suunnistaa, muuten voi kääntyä huomaamattaan 90 astetta väärään suuntaan. Melkein millä tahansa uintityylillä päihittää mennen tullen huonotekniikkaisen vapaauimarin: sammakkouimarit menivät tyylikkäästi ohitseni.
Jalkojeni saadessa lopulta kosketuksen rantaan, olin täynnä riemua. Tässä se oli, voitto numero 1/3, minä selvisin! Juoksin kylmettyneenä vaihtoalueella, jossa oman pyörän löytäminen oli hyvin helppoa, suurin osa menopeleistä kun oli jo saanut kuljettajansa. Ruopaisin maastopyöräni liikkeelle 18 km taipaleelle. Nyt en säästelisi itseäni yhtään. Etureidet hapoilla poltellen pyöritin raskaita polkimia minkä pystyin, ja seurasin samalla sivusilmällä paluulenkillä vastaan tulevia triathlon- ja maantiepyöräilijöitä, jotka kiisivät 30–40 km tuntivauhdilla kevyen tuntuisesti pitkin maalaismaisemaa.
Pyörä/juoksu-vaihtoalueella saapuessani tuuletin voittoani numero 2/3, enää olisi juoksuosuus jäljellä. Vaikka matka oli ainoastaan 4,2 km mittainen, tuntui se yllättävän raskaalta suoraan pyöräilyn jälkeen suoritettuna. Maaliin saapuminen oli kuitenkin juhlahetki. Kolme etappia, kolme voittoa. Olin löytänyt lajini!
Kohti Turkua
Muutamia vuosia jatkoin omatoimisena triathlonharjoittelijana ja kisasin sprinttimatkoja. Tavoitteet ovat kuitenkin kasvaneet. Ja tänä vuonna tarkoitus on lähteä nautiskelemaan ensimmäisestä triathlon-puolimatkastani Turku Triathlon Weekendissä. Liityin Turun Urheiluliiton triathlonjaostoon alkuvuodesta 2015 saadakseni treenaamiseen lisää potkua ja ohjausta, ja tietysti tutustuakseni muihin lajiin hurahtaneisiin. Laji on mahtava ja niin kauan tätä tulen harrastamaan kuin iloa ja intoa riittää. Ja miksei riittäisi? Tosikkoa minusta ei saa millään ja tämänkin lajin parissa voi harjoitella kovaa, menettämättä liikkumisen riemua ja pilkettä silmäkulmassa.
Silloisen Vehmaan kisan jälkeen siskonpoikani Santeri totesi silmät loistaen: ”Minusta tulee isona sellainen, joka ensin ui, sitten pyöräilee ja lopuksi juoksee hirveän lujaa”. Niin minustakin.
Sunnuntaistoorit
- 20-12-2015 Miia Tuohimaa: Siinä lepää - mieli nimittäin!
- 13-12-2015 Matti Pippola: Kohti elämäni parasta kuntoa
- 06-12-2015 Leevi Hietanen: Triathloniin lätkästä — Urheiluun lätkässä
- 29-11-2015 Maria Kasurinen: Joulukuun taikaa
- 22-11-2015 Laura Iire: Koiran perässä triathlonistiksi
- 15-11-2015 Juhani Pälve: Aluksi itseäni vastaan, sitten kelloa, sitten..
- 08-11-2015 Hannu Taipale: Michelin-ukosta Teräsmieheksi
- 01-11-2015 Jenni Vallenius: Kun antaa pikkusormen..
- 25-10-2015 Matti Peltola: Vaikeuksista huolimatta voittoon!
- 18-10-2015 Anna-Kaisa Peltola: Herätys kolmevitosena
- 11-10-2015 Juha-Markus Koistinen: Matkalla mahdottomaan?
- 04-10-2015 Jarno Kuronen: Mielen voitto fysiikasta
- 27-09-2015 Juha Kujala: Ei enää koskaan...
- 20-09-2015 Robert Strömberg: Into vs Järki
- 13-09-2015 Laura Heinonen: Triathlonia ilman suorittamista
- 06-09-2015 Sari Holmström: Triathlon vei mukanaan
- 30-08-2015 Andrea Pérez: How triathlon came into my life
- 02-08-2015 Satu Paananen: Nöyrin mielin voittajana
- 26-07-2015 Teppo Hyytiä: Kun triathlonkärpänen puraisi..
- 19-07-2015 Carina Kontio: Choice that changed my life
- 12-07-2015 Anja Kontio: Infected with the triathlon virus
- 05-07-2015 Jari Soininen: Elämää, hikeä ja kyyneleitä
- 28-06-2015 Johanna Jaakkola: Erilainen kesä
- 21-06-2015 Juha Pertola: Ei koskaan kippurasarvisella...
- 14-06-2015 Petri Karvinen: Haaste, josta ei voinut kieltäytyä
- 07-06-2015 Lotta Laaksonen: Hyötyliikunnan avulla puolimatkalle
- 31-05-2015 Ville Wainio: Haita pakoon uiden
- 24-05-2015 Elina Norrman: Kipinästä roihuksi!
- 17-05-2015 Petter Rönnlöf: Darth Vader oli liikaa!
- 10-05-2015 Joonas Kursu: Hitaasti, varmasti, ilon kautta!
- 03-05-2015 Pia Cajan: Liikkumisen vapaus ja ilo!
- 26-04-2015 Anna-Liisa Autio: Comeback Triathlonin Pariin
- 12-04-2015 Jarno Stenroos: Sunnuntaistooria Porista - matkalla elämässä
- 05-04-2015 Johanna Tokola: Rakkaasta harrastuksesta rakas työ!
- 29-03-2015 Liisa Jaatinen: Nöyryydellä ja intohimolla
- 22-03-2015 Sami Silto: Hailen kintereillä
- 15-03-2015 Piritta Koistinen: Mikä minusta tulee isona?
- 08-03-2015 HeikkI Mäntymäki: Triathlon on elämäntapa
- 01-03-2015 Joonas Hänninen: Lupa syödä ja käyttää lycraa
- 22-02-2015 Päivi Hänninen: Kun matka on määränpää
- 15-02-2015 Pasi Silvola: Himoliikkujan päiväkirja
- 08-02-2015 Janina Saarnio: Heppatytöstä triathlonistiksi
- 01-02-2015 Niklas Sohlberg: Kavereiden kesken
- 25-01-2015 Elina Lammela: Iloa on treeni-ilo
- 18-01-2015 Arttu Saarinen: Marginaalista kohti massoja
- 11-01-2015 Erja Alanen: Urheiluhullu omasta tahdosta
- 04-01-2015 Heikki Nummelin: Tavoitteena triathlonkultaa!
- 28-12-2014 Niklas Merikallio: Isi harrastaa
- 21-12-2014 Satu Pippola: Löysin triathlonista itselleni haasteen!
- 14-12-2014 Kimmo Holmström: Kun triathlon muuttaa kaiken
- 07-12-2014 Pekka Stenholm: Arjen juhlaa
- 30-11-2014 Tommi Lindholm: Tommi Lindholm
- 23-11-2014 Marianne Palmu: Hetken mielijohteesta elämäntavaksi
- 16-11-2014 Folkert Wierda: You’re never too old to Tri
- 09-11-2014 Veera Alanen: Treenaten tulevaisuuteen
- 02-11-2014 Toni Keto: Pullaposkesta teräsmieheksi
- 26-10-2014 Mia Kuczynski: Triathlon-harrastuksen alkumetreillä