Isi harrastaa

Olen nyt 34-vuotias neljän lapsen isä ja harrastan triathlonia. Kyllä, yhtälö tuntuu vähintään haastavalta ja joidenkin mielestä liki mahdottomalta. Miten ihmeessä tuossa kerkee vielä harrastamaan triathlonia?

Ihme ja kumma se on onnistunut aika hyvin. Aiemmin harrastin salibändyä maalivahtina, taisin viimeksi olla tolppien välissä joskus 2009, eli lyhyestä matkasta on startattu. Muistan hyvin elokuisen päivän 2011 ja Helsinki City Triathlonin (300m/10km/3km) ensimmäistä kertaa. Ensimmäinen Triathlonini. Uida osasin, tavallaan, pyöräily oli tutuinta maastopyörän päällä, ja juokseminen: pelkkää tuskaa. Painoin silloin hulppeat 100 kiloa, ja se kun laitetaan tällaiseen 178 senttiseen varteen, muistuttaa lopputulos kutakuinkin pullapoikaa. Tuosta elokuisesta päivästä se lähti, kisan jälkeen ainoa ajatus oli, että tätä täytyy saada lisää.

Siitä sitten alkoi vimmattu kuntoilu. Tein kaiken niin väärin kun vaan voi tehdä! Joka lenkillä yritin juosta oman ennätykseni. Kuntosalilla yritin samaa. Lepopäiviä oli onneksi enemmän kuin treenipäiviä. En halua unohtaa noita ensi hetkiä lajin parissa, ne ovat olleet todella opettavaisia.

Valmentaja avuksi

Viime vuonna olin sitten jo puolimatkalla, vasta siellä maaliviivan tuntumassa aloin ymmärtää, miksi tuo on niin kova matka vaikka sitä sanotaan puolikkaaksi. Pääsin kuitenkin molempien viivojen yli lähtö- ja maaliviivan. Sisuuntuneena siitä, että nuo matkat ovat olleet todella miestä syöviä ja olin mielestäni hidas, niin päätin ottaa valmentajan avukseni - kertomaan mihin pitää keskittyä milloinkin.

Tässä matkan varrella olen oppinut uimaankin, ja uinti on nykyisin vahvin lajini triathlonin kolmikosta. Haaveena uinnin suhteen on päästä 100 m alle minuutin. Seuraavan kerran sitä pääsee kokeilemaan varmaan Oulussa uinnin Mastersien lyhyen radan SM-kisoissa.

Nyt ensi kesänä on suunnitelmissa kahteen kertaan puolimatka (1900 m uiden, 90 km pyöräillen ja puolimaraton) Joroisissa ja Turussa. Jollekin tämä olisi tarpeeksi, mutta itse otan kolmannen haasteen vielä itselleni maratonin muodossa. Espoon rantamaraton on ensi kauden päätöstapahtuma. Kuulemma joku muuri 30 km kohdalla, pitää mennä ottamaan selvää siitä. Lisää edesottamuksiani voit seurata vaikkapa Twitterissä (@Triathlonisti) tai TriathlonSuomin blogissa.

Muistakaa, kisapäivä on aina juhlapäivä!