Pyörällä maalin triathlonkisassa

Kilpailu-urani alkoi Vantaan Kuusijärvellä kesäkuussa. Päällimmäisenä muistona puolikkaasta kisasta on veden kylmyys ja vaseliini. Lämpötila järvessä oli järjestäjien mukaan 16 astetta, mutta todennäköisesti sitä oli hieman pyöristelty ylöspäin hiihtoliiton mittarilla. Märkäpukua ei ollut vielä käytössä, joten epätoivoisesti yritimme hoitaa lämmöneristystä vaseliinilla. Koska ajattelin kysymyksessä olevan äärimmäislaji, niin vaseliiniakin käytettiin äärimmäisen paljon. Hölmöltähän se näytti, mutta aina pitää yrittää parhaansa. Olympiastadionille päättyneessä kisassa sijoituin yhdeksänneksi. Voittaja oli Jaap van den Berg Hollannista, toisena tuli maalin Risto Niemi Tampereelta ja kolmas oli Magnus Lönnqvist. Magnus oli jo sen verran suuri stara, etten tainnut uskaltaa edes onnitella. Myöhemmin kyllä tutustuimme ja hyvin tulimme juttuun.

Kolmas kilpailuni oli ns. harjoittelukisa naapurikunnassa Toijalassa (nykyisin Akaa). Matkoina olivat 200 metrin uinti, yhdeksän kilometrin juoksu ja 20 kilometrin pyöräily. Tulin maaliin ensimmäisenä ja voitto oli siis uran ensimmäinen triathlonissa. Jalassa olivat koko suorituksen ajan KOP:n urheiluhousut. Uintiosuudella pöksyjä piti pari kertaa nostella ylöspäin. Poikkeuksellista kisassa oli suoritusjärjestys. Pyöräily oli viimeisenä lajina ja maaliin tulin iloisesti pyörällä Pinarellon selässä tuuletellen. Pyörä jäi myös mieleeni. Olin ostanut sen keväällä Turusta Mauno Uusivirran pyöräilykaupasta noin 3 000 markalla. Rahat saadakseni jouduin myymään porkkananvärisen Saab 96 autoni.

Toijalan voitto lisäsi itsevarmuutta ennen kesän päätapahtumaa, joka oli Joroisten SM-kisa. Maunon vinkki Joroisille oli, että harkitsisin vaihdon nopeuttamista uimalla pyöräilykengät jalassa. Jätin harkinta-asteelle tuon ajatuksen. Joroisilta tuli tavoiteltu mitalisija eli pronssi ja 2 000 markkaa palkintona. Elämä hymyili.