Palkitsevaa liikuntaa

Kokonaisuuteen kuuluu luonnollisesti myös ravinto. En ”hifistele”, mutta pyrin tasapainoiseen kokonaisuuteen. Liikun yleensä 4–5 päivänä viikossa. Pakettiin kuuluu yksi uintikerta, joka on 3 000 metrin käsivetosetti. Juoksua tulee parina kolmena päivänä. Juoksulenkin pituus vaihtelee 30 minuutin ja 1,5 tunnin välillä. Kerran viikossa ohjelmassa on lihaskuntoharjoittelua salilla. Venyttelyä on sopivissa väleissä, mutta ainakin kerran viikossa kunnolla. Mielelläni myös kävelen lyhyet ja vähän pidemmätkin matkat. Yleensä haen parkkipaikan hieman etäämmältä saadakseni pienen kävelytuokion. Hissiä käytän säästeliäästi.

Huippu-urheiluaikana elämä kulki harjoittelun ehdoilla. Kurinalaisuus, mittaaminen, kirjaaminen ja äärirajoille viety kuormitus olivat arkipäivää. Uran loppua kohden ilo alkoi kadota. Alitajuisesti koin kehoni vastustajaksi, josta olisi saatava kaikki tehot irti. Nyt liikunta on palkitsevampaa; yksi päivän kohokohdista. Kun ikää tulee lisää, niin kiitollisuus liikkumisen mahdollisuudesta on kasvanut. Keho ei ole enää vastustaja vaan ystävä, jonka kanssa on mukava olla hyvissä väleissä. Lepopäiviä on myös hidastuneen palautumisen vuoksi syytä pitää, ja senkin olen oppinut hyväksymään.

Kevät 2015 on vaalien aikaa. Liikkumista en jätä edes viimeisellä vaaliviikolla, mutta realisti täytyy silti olla oman jaksamisensa suhteen. Viimeisen parin kolmen viikon aikana vähennän hieman suorituskertoja ja lyhennän harjoituksia. Juoksun tilalle saattaa tulla kävelyä metsässä, joka ympäristönä auttaa tasapainottamaan ajatuksia.

Aktiiviselle kuntoliikkujalle tasapainon ja oikean asenteen löytäminen on keskeistä. Tärkeintä on liikkua itseään palkitsevalla tavalla. Tavoitteena ei ole ruoskia itseään henkisesti ja kerätä kilometrejä. Monipuolisuus on olennaista – sopivasti kestävyyssuorituksia, lihaskuntoa ja liikkuvuutta.