Lontoo

Tapasin Alistair ja Jonathan Brownlee’n managerin Richardin perjantaina aamukahvin merkeissä Lounais-Lontoossa sijaitsevan Surbitonin ihastuttavassa miljöössä. Suomesta käsin on ehkä hiukan hankala hahmottaa sitä suosiota, jota mm. Lontoon olympialaisten kulta- ja pronssimitalistit nauttivat kotimaassaan. Juttelimme reilun tunnin triathlonin nykysuosiosta ylipäänsä sekä myös erityisesti siitä, miten lajia leimaa vielä vahvasti mielikuvat yli-inhimillisistä suorituksista Havaijin kaltaisissa ikonisissa kilpailuissa. Matka koko kansan lajiksi on pitkä ja vaatii paljon asennemuokkausta. Niin ikään triathlon –kentän leiriytyminen lähinnä Ironman-, Challenge- ja ITU –brändien alle on omiaan sekoittamaan pakkaa ainakin hiukan. Olympialaisissa pärjäävät urheilijat eivät välttämättä ole niin tunnettuja meillä Suomessa, jossa lajiin yhdistyy huomattavan vahvasti Ironman –tuotemerkki.

Triahtlon ei nykypainotuksilla ole erityisen otollinen penkkiurheilijan laji. Olympiamatkan suoritus kestää ajallisesti nopeimmillaankin maratonin verran. Se asettaa selkeitä rajoituksia eri tuotemerkkien kiinnostukselle lajia kohtaan. Toisaalta olimme Richardin kanssa yhtä mieltä siitä, että laji on monipuolisuudessaan erinomaisen hyvä kuntoharrastajalle ikään ja sukupuoleen katsomatta. Tässä piilee mahdollisuus. Työsarkaa kuitenkin riittää meillä ja muualla eikä haasteista ole pulaa. Sopii siis hyvin triathlonistin mielenlaatuun tämäkin tehtävä.

Kiiruhdin aamukahvilta Lontoon Cityyn seuraavaan palaveriin, jossa vierähti muutama tunti Kemp Little -asianajotoimiston neuvotteluhuoneessa. Iltapäiväksi suunniteltu palaveri CSM –yhtiön varapuheenjohtajan Edwardin kanssa Westminsterissa peruuntui, joten jäin tekemään töitä Kemp Little’n tiloihin Cityyn. Edwardiin minulla oli ilo tutustua neuvoessani heitä Sothshin olympialaisten yhteydessä. CSM –on alallaan yksi suurista, se on ollut mukana järjestämässä muun muassa Lontoon olympialaisia, jalkapallon MM –kisoja sekä FI-osakilpailuja. Yhtiössä heiluttaa puheenjohtajan nuijaa muuan Sebastian Coe. Edwardin kanssa suunnitellun mukavan myöhäisen lounaan sijasta tyydyin Pret A Mangerin wrappiin ja latteen. Lattea riitti vielä metromatkalle, mutta huolimattomasti laitettu kansi piti huolen siitä, että istuin kotimatkan majapaikkaani tuoksuen kokonaisvaltaisesti kahvilta.

Club 606 on maineikas Jazz ja R&B –klubi Chelsea’ssa. Perjantain päätteeksi jammailimme hyvien ystäviemme kanssa Redtenbacher’s Funkestran ja taitavan vierailevan solistin Brendan Reillyn tahdissa pikkutunneille saakka. Musiikillisesti soul & funk osui kaikille seurueemme jäsenille oikeaan taajuuteen. Illan edetessä kävimme mielenkiintoisia keskusteluja brändien luomisesta, markkinoinnista ja tietenkin urheilusta ja urheilijoista. Erityistä huomioita sai tällä kertaa David Beckhamin ryhtyminen uuden whisky –merkin keulakuvaksi ohjaaja Guy Ritchien avustuksella. Vilkkaan keskustelun keskellä huomasin pohtivani, miksi Becks halusikaan ryhtyä mainostamaan whiskyä?

Musiikki ja kiehtovat tarinat vaihtuivat makeaan uneen viileän raikkaassa brittikodissa. Viimeisenä ajatuksena ennen unta saattoi mielessäni käväistä vanha vitsi keskuslämmityksestä ohimenevänä kotkotuksena.

Lauantaita odotin kuin joulua, olihan luvassa uintitreenit lounaslontoolaisen Thames Turbo –triathlonklubin uintipyhätössä Hampton Pool – ulkoilmauimalassa kuulaassa auringonpaisteessa. Thames Turbo on perinteikäs klubi, joka on toiminut jo vuodesta 1983 saakka. Klubin tiedottajan Milesin mukaan se on paitsi yksi Englannin vanhimmista myös jäsenmäärältään yksi suurimmista.

Vierailuni ei osunut turbolaisten ohjatun uimatreenin kanssa yksiin, mutta minut ohjattiin omatoimivuorolle ja altaalla olikin ilokseni kauhomassa useita triathlonisteja. Uin samalla radalla muun muassa Carolynin ja Joycen kanssa, he olivat noin nelikymppisiä ja omien sanojensa mukaan ”jäämässä triathlonista eläkkeelle.” Oma settini koostui 15 minuutin verryttelystä, 30 minuutin pääsetistä sekä noin 10 minuutin nautiskelevasta ja viipyilevästä loppuhuipennuksesta. Ennen tätä viimeistä pätkää tuo mukava naiskaksikko suuntasi pukukoppiin ja Carol hiukasi vielä ovelta: ”Well do enjoy your triathlon journey – at least the most part of it!”

I will - all of it!

Heikki Jaatinen
IM 2015 -taipaleella