Tavoittelemme tuloksia, mutta ennen muuta elämyksiä. Haluamme varmistaa, että treenaat pitkäjänteisesti – onnellisena ja terveyttäsi vaalien. Jokainen kilpailupäivä on palkinto, silloin on aika nauttia tehdyn työn hedelmistä.

SBR Coachit tarjoavat sinulle monipuolista valmennustietoutta olitpa sitten kuntoilun aloittava tai tavoitteellinen triathlonisti : he valmentavat sinua SBR-ryhmissä ja -treenipäivillä sekä valmennusryhmissä.

WE ARE NOT HERE FOR LONG TIME - WE ARE HERE FOR A GOOD TIME!

SBR Triathlon Coach - Pasi Silvola

Nuorempana junnuna tuli harrastettua ja kokeiltua vähän kaikenlaista liikuntaa, kuten koripalloa, jalkapalloa, jääkiekkoa, judoa, suunnistusta, jousiammuntaa ja kaikkea muutakin. Iso kiitos kuuluukin vanhemmilleni, jotka antoivat siihen mahdollisuuden. Vielä vanhemmallakin iällä
kokeilut jatkuivat: kickbox, nyrkkeily, jujutsu, salibändy, crossfit... Näistä suurimman liekin aikuisiällä sytytti triathlon, joka on edelleen se ykkösharrastus jääkiekon ohella.

Urheilun parista junnu ajoilta on paljonkin hyviä muistoja, mutta ensimmäisenä tulee mieleen vuoden 2016 Kööpenhaminan ironman kisoista. Kisassa oli ongelmia pyörä-osuudella kun oli kovia vatsakipuja, näistä kuitenkin ylipäästyäni selviydyin juoksuosuudelle jossa seinä tuli muutaman kerran vastaan. Maaliin tullessa en tiennyt kokonais aikaani kun olin unohtanut laittaa sen kellon asetuksiin. Aikani oli yli tunnin parempi tavoitettani enkä voinut uskoa silmiäni. Maali alueella näin vaimoni kyyneleet silmissä, se on ehkä rakkain muistoni tähän mennessä.

Kun olin elämäni ensimmäisellä Tukholman maratonilla 2012. Keli muuttui todella huonoksi ja lämmintä oli +4 astetta, vettä satoi poikittain ja hirveä tuuli. Sadetakki päällä lähdin juoksemaan ja rantaa pitkin juostaessa tuntui, etten pääse edes eteenpäin. Tässä kohtaa punnittiin toden teolla uskoa maaliin pääsystä.

SBR Coach - Maria Kosunen

Sen, miten tärkeitä jotkin asiat itselle ovat, ymmärtää monesti täysin vasta, kun niistä joutuu luopumaan. Liikkuminen ja urheilu ilman rajoitteita sekä niiden tuottama hyvä olo ovat varmasti tällaisia asioita. Jos on mahdollisuus liikkua, tulisi sitä arvostaa oikeastaan joka hetki myös liikkuessaan. Ihminen voi urheilla paljonkin, mutta jos liikkeen toteuttaa toistuvasti väärin tai vain vaatii omalta keholtaan enemmän kuin mihin se on valmis, tie kohti rasitusvammoja ja sitä kautta mahdollisia liikuntarajoitteita on edessä monesti ennemmin tai myöhemmin. Tästä johtuen pyrin pitämään niin omassa harjoittelussa kuin ohjauksessani kiinni ennen kaikkea hyvästä tekniikasta ja laadukkaasta harjoittelusta. Uskon, että urheilusta syntyy parhaiten elämäntapa, kun siitä nauttii - ja se taas onnistuu parhaiten silloin, kun urheilu tuntuu hyvältä omassa kehossa.

Olen kilpaillut parinkymmenen vuoden aikana eri lajeissa, aina keihäänheitosta taitoluisteluun. Vasta muutama vuosi sitten ihastuin juoksuun, ja se tie vei triathlonistiksi.

Urheilu ja liikunta on antanut minulle valtavasti kokemuksia ja elämyksiä, joita en ole osannut kuvitellakaan. Suurimmat muistot ja tunteet liittyvät juoksemiseen. Sillä hetkellä uskoni urheilijana oli koetuksella, kun luulin, etten enää voisi juosta. Vuoden 2007 toukokuussa olin leikkauspöydällä ja kirurgi antoi polven tähystysleikkauksen jälkeen tylyn tuomion. Sen mukaan minun tuli jättää kaikki sellainen urheilu, jossa polveen kohdistuisi tärähdyksiä. Tämä tarkoitti käytännössä kaikkia sen hetkisiä harrastuksiani. Kun olin lähes kymmenen vuotta "asunut" illat voimistelu- tai taitoluistelutreeneissä, kalenterin tyhjeneminen teki myös olon melko tyhjäksi. Sitä iloa ja energiaa, jonka olin saanut säännöllisestä urheiluharrastuksesta, ei ollut niin helppo löytää muualta.

Muutettuani Turkuun opiskelemaan kaipasin luennoilla istumisen vastapainoksi säännöllistä liikuntaharrastusta. Onnekseni löysin kuntokeskuksen, jossa oli ryhmäliikuntatunneilla erittäin innostavat ja asiantuntevat ohjaajat. Kerran erään tammikuisen spinning-tunnin jälkeen juttelin tunnin ohjanneen fysioterapeutin kanssa, jolta sain arvokkaan neuvon liittyen polven nivelrikkoon ja liikkumiseeni. Voisin urheilla vapaasti eri lajeja kokeillen, kunhan kunnioittaisin kipua ja jättäisin sitä aiheuttavat lajit heti pois. Siitä päivästä eteenpäin olen ollut vahvasti sitä mieltä, että liikunta on todellakin lääke. Aloitin juoksemisen uudelleen muutaman kymmenen metrin matkoilla, ja jossain vaiheessa huomasin juoksevani jo kymmenen kilometrin lenkkejä. Kadonneeksi luulleeni kilpailuvietti heräsi jälleen henkiin ja halusin haastaa itseäni yhä pidemmillä matkoilla. Samana keväänä juoksin ensimmäisen puolimaratonin numerolappu rinnassa ja myöhemmin syksyllä täyden maratonin. Rakkain urheiluun liittyvä muistoni onkin Hangon Itämerimaratonilta, jossa havahduin 35 kilometrin juoksun jälkeen siihen, että jaksaisin juosta viimeiset kilometrit hyvissä voimissa maaliin ja mikä parasta, en ollut tuntenut koko matkan aikana minkäänlaista kipua. Sillä hetkellä tiesin, että omaa kehoani kuunnellen voisin päästä juuri niin pitkälle kuin itse haluan.

SBR Swim Coach - Ossi Oksa

Suomen uintimaajoukkueen uimari. Omaan henkilökohtaisen kokemuksen uinnin evoluutioitumisesta.

Hienoja muistoja urheiluun liittyen on tolkuttomasti. Rakkain muistijäki liittynee hetkiin jolloin koin heräämisen itse urheilemiseen ja kilpailemiseen uudelleen. Olin jo ehtinyt zimmarit iskeä naulaankin. Totaalitauko, elämän raiteille saattaminen ja urheilemisen halun todellisen syyn löytäminen oli niin vapauttavaa, että siitä voisi pitää helposti luennon.

Sillä hetkellä uskoni urheilijana oli koetuksella, kun mieleni oli myrkyttänyt itsensä masennukseen saakka. Tällöin en kyennyt uimaan kilpailuissa edes 25 metriä täysillä. Altaan pystyi uimaan päästä päähän vain itkien. Homma teki niin pahaa.

SBR Triathlon Coach - Päivi Hänninen (opintovapaalla)

Kyselin eräänä iltana puolisoltani erilaisia kysymyksiä koskien itseäni. Yksi kysymys kuului "Mikä tekee puolisosi onnelliseksi?". Hän vastasi siihen epäröimättä "Kun hän saa toisen hyvälle tuulelle ja iloiseksi". Rakastan työtäni liikunnan parissa juurikin tästä syystä. Saan jakaa liikunnan tuomaa iloa ja hyvää oloa. Olen viimeisen 14 vuoden ajan liikuttanut eritasoisia kuntoilijoita monien eri lajien parissa ja näen selkeästi, ettei tärkeintä ole tavoite suoritus vaan matka sinne. Kun matka tuo mukanaan onnistumisia, hyvää oloa, uusia ystäviä ja positiivista energiaa, haluamme jatkaa tätä matkaa loputtomasti.   

"Olen saavuttanut maalilinjan kolmella täydenmatkan triathlonilla sekä viidellätoista maratonilla. Uinti, pyöräily ja juoksu ovat saaneet minut ylittämään itseni lukemattomia kertoja ja ovat antaneet minulle mahdollisuuden oppia tuntemaan itseni uudella tavalla. Olet niin vahva kuin uskot itsesi olevan -tähän minä uskon. 

Rakkaimmat urheiluun liittyvät muistoni ovat ehdottomasti treeni- ja kisamatkat asiakkaiden ja treenikavereiden kanssa. Olen erityisen rakastunut vuoristossa pyöräilyyn; sitä voimaannuttavaa ja vapauttavaa tunnetta, joka syntyy noustuasi tuhansien metrien korkeuteen vuoren huipulle ja katsoessasi sieltä alas ei voi selittää, se on itse koettava. 

Uskoni urheilijana oli koetuksella, kun ymmärsin kuinka haastavaa oli yhdistää liikunta työnä ja harrastuksena. Onnekseni olen löytänyt tähän keinot ja voin nauttia parhaasta työstä ja mahtavista harrastuksista!"

SBR Run Coach - Pasi Mattila

Uskon, että useimmilla ihmisillä ei ole käsitystä, miltä tuntuu olla todella hyvässä kunnossa. Syyskuussa 1995 juoksin Ruissalojuoksuissa Riikin, eli 10 km, yli minuutin kovempaa kuin kukaan aikaisemmin tai myöhemmin. Juoksun aikana pikku ”töppärissä” tuli tunne lentoon lähdöstä. Seuraavalla viikolla tein Suomen ennätyksen puolimaratonilla. Myöhemmin Ruissalossa lenkkeillessäni olen ihmetellyt, miten niin kapeilla ja mutkaisilla poluilla on voinut juosta alle 3 min/km vauhtia. Silloin muistan, miltä tuntuu olla hyvässä kunnossa. Ajattelen, että on parempi huolehtia itse terveydestään, kuin antaa muiden hoitaa sairauttaan.

”Olin maajoukkuejuoksija vuosina 1989–2000. Kotona on pärekopallinen SM-mitaleita aina 1500 metriltä maratonille. Rakkain urheilumuistoni on kuitenkin lapsuudesta, jolloin voitin pronssia piirinmestaruuskilpailujen P12-sarjassa 1000 metrillä. Ensimmäinen arvokisamenestys tuntui niin hyvältä, etteivät jalat koskettaneet maata pariin viikkoon.

Välillä usko urheilijana on ollut koetuksella. Eniten silloin, kun kilpailutulokset eivät ole vastanneet hyvien harjoitusten synnyttämiä odotuksia. Useimmiten syy on löytynyt elämän liian suuresta kokonaisrasituksesta: harjoittelu karkaa helposti maksimaaliseksi, vaikka tavoitellaan optimaalista.”

VIERAILEVAT VALMENTAJAT

SBR Coach - Mika Luoto

Triathlon opettaa: Triathlonharjoittelu ja –kilpailut ovat opettaneet minulle, että vaikka jokin asia tuntuu haastavalta tai vaikealta, ei se tarkoita etteikö siitä selviä. Pitää vain lähteä suorittamaan asiaa askel kerrallaan ja positiivisella asenteella. Ihminen pystyy yllättävän huimiin suorituksiin, jos vain antaa itselleen mahdollisuuden onnistua. Kisapäivä on juhlapäivä, jolloin voidaan nautiskella. Työ on jo tehty.

”Olen ollut mukana triathlontoiminnassa kovalla sykkeellä lähes 25 vuotta. Kilpailin 2000-luvun alussa lähellä maailman huippua, mistä osoituksena on kaksi sijoitusta kymmenen parhaan joukkoon Havaijin Ironman-kilpailussa.

Yksi monista rakkaimmista urheilumuistoistani liittyy vuoden 2005 Nokian SM-kisoihin. Kisa itsessään ei ollut kovin jännittävä, sillä kilpailin lähinnä aikaa vastaan. Ja onnistuinkin tekemään täysmatkan ennätykseni ja kellotin maalissa ajan 8 tuntia 18 minuuttia. Maaliin pääsy oli kuitenkin tavallista tunteikkaampi, sillä ensimmäistä kertaa minua odotti maalialueella tyttäremme Rebekka, joka oli alle kahden vuoden iästään huolimatta jaksanut seurata kisan loppuun asti.

Usko omaan tekemiseen on välillä koetuksella, väistämättäkin. Vuoden 1999 Havaijin kisassa – joka oli keliltään poikkeuksellisen tuulinen ja haastava – jouduin kesken pyöräosuuden vaihtamaan pienelle eturattaalle ja vielä alamäessä. Jonkin aikaa taistelin synkkiä ajatuksia vastaan ja yritin saada jalkoja pyörimään. Vauhti ei siitä juuri parantunut, mutta pysyi sentään samana. Muutaman mailin kuluttua saavutin yllätyksekseni toisen edellä ajaneen pro-kilpailijan ja tajusin, että kuntoni ei ollutkaan hävinnyt mihinkään, vaan armoton vastatuuli teki vain etenemisestä tuskallisen hidasta. Niin minulle kuin muillekin kilpailijoille.”

SBR Pro Coach - Darby Thomas

Becoming a parent put the best kind of wind in my sails that pushes me forward when it really counts. We are not here for a long time, we are here for a good time!

"I come from a cycling background where I made it to the lower levels of pro racing in Europe. I had some success but ultimately decided the lifestyle was not what I wanted in life. I loved being competitive and training so when I began school in Finland I found triathlon to be a great hobby.

As a cyclist, I had won many small races but my most memorable moment came when I was 18 and won the US collegiate cycling championships. That was the first time I realized I had potential to win big.

Once I tried to race European long distance championships without really training before. I was so crushed by the end of the 4km swim I didn't even start the bike. At that moment my faith as an athlete was contested. After that I was sure I didn't ever want to race again. In the end it actually turned the other way and gave fuel to my fire to train properly and really push my limits."

SBR Bike Coach - Mika Simola

Muutama ketju on kulunut ja parit jarrupalatkin ehtinyt omien ajojen aikana kulua ja käynnissä haastavan tuntuinen siirtymä urheilijasta valmentajaksi ja urheiluelämästä työelämään. Tällä hetkellä viimeisiä urheilullisia tavoitteita täyttämässä, mutta samalla jo valmennusta ja urheilujohtamista Turun Urheiluliitossa, Suomen Pyöräilyssä ja SBR:ssa!

Omista urheiluista ei ole jäänyt mitään hampaankoloon, vaan ainoastaan mahtavia kokemuksia; hienoja onnistumisia ja opettavaisia epäonnistumisia. Aktiiviura loppui MM-kilpailuihin keväällä 2017 Hong Kongissa ja nyt lisäajan viimeiset minuutit ja ehkä vielä se yksi viimeinen projekti...

Valmentajan pitää nähdä metsä puiden takana, koska urheilija ei omassa putkessaan sitä näe. Urheilijan pitää luottaa valmentajan näkemykseen. Yhdessä tulee tarkastella tehtiinkö virheitä vai ei, mutta silti seistä omien päätösten takana.

 

Moikkaillaan kun tavataan!

SBR Body&Mind Coach - Hanna Manninen

Joogaopettajakoulutuksessa eräs opettaja kysyi minulta seurattuaan sivusta harjoitustani: "Nautitko treenistä?" Tajusin, että en ollut nauttinut, koska suoritin äärimmilleen ponnistellen jokaista liikettä. Tämä kysymys on herättänyt minut opettelemaan uutta asennetta. Haluan harjoitella omaa kehoani ja sen rajoja kunnioittaen, lempeästi, nautiskellen. Tajusin, että onnea ei ole pystyä tekemään kaikkea täydellisesti, vaan onni on olla tyytyväinen epätäydellisyyteen. Nautin matkasta kohti päämäärääni. Onnea on olla tyytyväinen jokaisesta pikkuaskeleesta.

”Liikuntataustani on monipuolinen ja siihen kuuluu muun muassa ratsastusta, kilpatanssia, kilpa-aerobicia ja taekwondoa. Olen siis harrastanut useita lajeja harrastelijamaisesti. Tärkeimpänä liikuntaharrastuksenani pidän kuitenkin joogaa ja pilatesta, jotka ovat jo yli kymmenen vuoden ajan tuoneet minulle lisää ymmärrystä sekä kehostani että mielestäni.

Rakkaimmat urheiluun liittyvät muistoni eivät liity niinkään omiin urheiluharrastuksiini vaan ohjaamiseen ja valmentamiseen. Kun aloitin body&mind harjoittelun 2000-luvun alussa, ihannoin joogakoulujen opettajia ja mietin, että olisipa minulla rohkeutta ja voimia siirtyä jooga- ja pilatesohjauksen pariin päätoimisesti. Pelkäsin, ettei joogalla voi elää. Nyt olen saavuttanut unelmani, kun olen perustanut oman studion Oasis Pilates & Yogan. Itseni lisäksi pystyn tarjoamaan töitä myös monelle muulle. Voimme saavuttaa unelmamme, kun ajatuksemme ja tekomme ovat samassa linjassa syvimpien toiveidemme kanssa.

Usean vuoden jatkunut takareiden hermosärky laittoi minut urheilijana koetukselle, sillä pelkäsin sen vuoksi menettäväni liikunnan ilon, ja samalla ammattini. Kipuun eivät auttaneet mitkään konstit, kunnes löysin avun Pilates-koulutuksessa. Vaiva liittyi melko suoraan lihasten väärään aktivoitumisjärjestykseen ja se pysyy nyt hallinnassa tietyin pilates- ja joogaliikkein.