Tavoittelemme tuloksia, mutta ennen muuta elämyksiä. Haluamme varmistaa, että treenaat pitkäjänteisesti – onnellisena ja terveyttäsi vaalien. Jokainen kilpailupäivä on palkinto, silloin on aika nauttia tehdyn työn hedelmistä.

SBR Coachit tarjoavat sinulle monipuolista valmennustietoutta olitpa sitten aloittelija tai tavoitteellinen triathlonisti: he valmentavat sinua SBR-treenileireillä, valmennusryhmässä ja virtuaalisesti. Tällaista valmennuspakettia ei voi edes rahalla ostaa. Paitsi tietysti meiltä, sillä järjestimme sinulle ainutkertaisen mahdollisuuden osallistua näiden huippujen valmennukseen SBR Training Campeilla ja Valmennusryhmässä.

We are not here for a long time - we are here for a good time!

SBR Triathlon Coach - Päivi Hänninen

Kyselin eräänä iltana puolisoltani erilaisia kysymyksiä koskien itseäni. Yksi kysymys kuului "Mikä tekee puolisosi onnelliseksi?". Hän vastasi siihen epäröimättä "Kun hän saa toisen hyvälle tuulelle ja iloiseksi". Rakastan työtäni liikunnan parissa juurikin tästä syystä. Saan jakaa liikunnan tuomaa iloa ja hyvää oloa. Olen viimeisen 14 vuoden ajan liikuttanut eritasoisia kuntoilijoita monien eri lajien parissa ja näen selkeästi, ettei tärkeintä ole tavoite suoritus vaan matka sinne. Kun matka tuo mukanaan onnistumisia, hyvää oloa, uusia ystäviä ja positiivista energiaa, haluamme jatkaa tätä matkaa loputtomasti.   

"Olen saavuttanut maalilinjan kolmella täydenmatkan triathlonilla sekä viidellätoista maratonilla. Uinti, pyöräily ja juoksu ovat saaneet minut ylittämään itseni lukemattomia kertoja ja ovat antaneet minulle mahdollisuuden oppia tuntemaan itseni uudella tavalla. Olet niin vahva kuin uskot itsesi olevan -tähän minä uskon. 

Rakkaimmat urheiluun liittyvät muistoni ovat ehdottomasti treeni- ja kisamatkat asiakkaiden ja treenikavereiden kanssa. Olen erityisen rakastunut vuoristossa pyöräilyyn; sitä voimaannuttavaa ja vapauttavaa tunnetta, joka syntyy noustuasi tuhansien metrien korkeuteen vuoren huipulle ja katsoessasi sieltä alas ei voi selittää, se on itse koettava. 

Uskoni urheilijana oli koetuksella, kun ymmärsin kuinka haastavaa oli yhdistää liikunta työnä ja harrastuksena. Onnekseni olen löytänyt tähän keinot ja voin nauttia parhaasta työstä ja mahtavista harrastuksista!"

SBR Swim Coach - Antti Kauhanen

Lukuisten alan vaihtojen ja hanttihommien jälkeen 27-vuotiaana aloin opiskelemaan valmennusta. Takana oli kahdeksan vuotta opintoja eri aloilla, mutta opiskelusta ei tullut valmista, kun ei kiinnostanut. Yhtäkkiä esseet eivät olleetkaan pöydällä vielä viikkoja deadlinen jälkeen, vaan valmista alkoi tulla. Silloin tajusin, että pystyy, jos haluaa tarpeeksi.

Yhden ikimuistoisen opetuksen valmentajuudesta sain, kun nuoren valmentajan innolla pähkäilin eräänä vuonna SM-kisojen jälkeen uutta kautta, tiukasti detaljeihin keskittyneenä, niin kollegani ja mentorini Thomas Lindholm murjaisi: "Kyllä ne kuitenkin uivat kovempaa, jos jaksavat taas vuoden roikkua mukana." Kokeneemmalla valmentajalla oli tähtäin kauempana ja selkeämpi näkemys perusasioista – ja ehkä realistisempi käsitys oman roolinsa tärkeydestä.

”Olen entinen yleisen sarjan SM-finaalitason uimari ajalta, jolloin treenattiin paljon – mutta miten sattuu.

Rakkaimmat urheilumuistot liittyvät fiilikseen aina pääkisojen jälkeen. Meni hyvin tai huonosti, niin aina oli jotenkin vakuuttunut, että uinti itsessään on hienoa, vaikka omat suoritukset eivät sitä olisikaan.

Usko tekemiseen oli koetuksella joka tiistaiaamu, kun altaan laidalla palelin uikkareissani. Muut päivät olivat ihan ok, mutta tiistaiaamuisin oli aina vaikea päästä käyntiin. Ei kyllä ole hajuakaan miksi näin oli.”

SBR Run Coach - Pasi Mattila

Uskon, että useimmilla ihmisillä ei ole käsitystä, miltä tuntuu olla todella hyvässä kunnossa. Syyskuussa 1995 juoksin Ruissalojuoksuissa Riikin, eli 10 km, yli minuutin kovempaa kuin kukaan aikaisemmin tai myöhemmin. Juoksun aikana pikku ”töppärissä” tuli tunne lentoon lähdöstä. Seuraavalla viikolla tein Suomen ennätyksen puolimaratonilla. Myöhemmin Ruissalossa lenkkeillessäni olen ihmetellyt, miten niin kapeilla ja mutkaisilla poluilla on voinut juosta alle 3 min/km vauhtia. Silloin muistan, miltä tuntuu olla hyvässä kunnossa. Ajattelen, että on parempi huolehtia itse terveydestään, kuin antaa muiden hoitaa sairauttaan.

”Olin maajoukkuejuoksija vuosina 1989–2000. Kotona on pärekopallinen SM-mitaleita aina 1500 metriltä maratonille. Rakkain urheilumuistoni on kuitenkin lapsuudesta, jolloin voitin pronssia piirinmestaruuskilpailujen P12-sarjassa 1000 metrillä. Ensimmäinen arvokisamenestys tuntui niin hyvältä, etteivät jalat koskettaneet maata pariin viikkoon.

Välillä usko urheilijana on ollut koetuksella. Eniten silloin, kun kilpailutulokset eivät ole vastanneet hyvien harjoitusten synnyttämiä odotuksia. Useimmiten syy on löytynyt elämän liian suuresta kokonaisrasituksesta: harjoittelu karkaa helposti maksimaaliseksi, vaikka tavoitellaan optimaalista.”

VIERAILEVAT VALMENTAJAT

SBR Head Coach - Mika Luoto

Triathlon opettaa: Triathlonharjoittelu ja –kilpailut ovat opettaneet minulle, että vaikka jokin asia tuntuu haastavalta tai vaikealta, ei se tarkoita etteikö siitä selviä. Pitää vain lähteä suorittamaan asiaa askel kerrallaan ja positiivisella asenteella. Ihminen pystyy yllättävän huimiin suorituksiin, jos vain antaa itselleen mahdollisuuden onnistua. Kisapäivä on juhlapäivä, jolloin voidaan nautiskella. Työ on jo tehty.

”Olen ollut mukana triathlontoiminnassa kovalla sykkeellä lähes 25 vuotta. Kilpailin 2000-luvun alussa lähellä maailman huippua, mistä osoituksena on kaksi sijoitusta kymmenen parhaan joukkoon Havaijin Ironman-kilpailussa.

Yksi monista rakkaimmista urheilumuistoistani liittyy vuoden 2005 Nokian SM-kisoihin. Kisa itsessään ei ollut kovin jännittävä, sillä kilpailin lähinnä aikaa vastaan. Ja onnistuinkin tekemään täysmatkan ennätykseni ja kellotin maalissa ajan 8 tuntia 18 minuuttia. Maaliin pääsy oli kuitenkin tavallista tunteikkaampi, sillä ensimmäistä kertaa minua odotti maalialueella tyttäremme Rebekka, joka oli alle kahden vuoden iästään huolimatta jaksanut seurata kisan loppuun asti.

Usko omaan tekemiseen on välillä koetuksella, väistämättäkin. Vuoden 1999 Havaijin kisassa – joka oli keliltään poikkeuksellisen tuulinen ja haastava – jouduin kesken pyöräosuuden vaihtamaan pienelle eturattaalle ja vielä alamäessä. Jonkin aikaa taistelin synkkiä ajatuksia vastaan ja yritin saada jalkoja pyörimään. Vauhti ei siitä juuri parantunut, mutta pysyi sentään samana. Muutaman mailin kuluttua saavutin yllätyksekseni toisen edellä ajaneen pro-kilpailijan ja tajusin, että kuntoni ei ollutkaan hävinnyt mihinkään, vaan armoton vastatuuli teki vain etenemisestä tuskallisen hidasta. Niin minulle kuin muillekin kilpailijoille.”

SBR Pro Coach - Darby Thomas

Becoming a parent put the best kind of wind in my sails that pushes me forward when it really counts. We are not here for a long time, we are here for a good time!

"I come from a cycling background where I made it to the lower levels of pro racing in Europe. I had some success but ultimately decided the lifestyle was not what I wanted in life. I loved being competitive and training so when I began school in Finland I found triathlon to be a great hobby.

As a cyclist, I had won many small races but my most memorable moment came when I was 18 and won the US collegiate cycling championships. That was the first time I realized I had potential to win big.

Once I tried to race European long distance championships without really training before. I was so crushed by the end of the 4km swim I didn't even start the bike. At that moment my faith as an athlete was contested. After that I was sure I didn't ever want to race again. In the end it actually turned the other way and gave fuel to my fire to train properly and really push my limits."

SBR Bike Coach - Mika Simola

Vaimoni Jannin tapaaminen on ollut elämäni merkittävimpiä hetkiä. Tuon kohtaamisen ansiosta olen saanut jakaa urheilemisen ilot ja surut, voitot ja tappiot ihmisen kanssa, joka yrittää kaikkensa auttaakseen minua urheilemisen suhteen. Tuo kokemus kuntosalilla, tammikuisena torstaina, hyvän kyykkytreenin päätteeksi oli sellainen, joka antaa voimaa joka päivä urheilemiseen. Kisakaudella kilpailutahti on kiivas, joten epäonnistumisia ei pidä jäädä murehtimaan liian pitkäksi aikaa. Valmentajani ja ystäväni Mauno Uusivirran sanoin: "huomenna on uusi päivä ja uusi kilpailu".

Olen moninkertainen SM-mitalisti rata- ja maantiepyöräilystä. Tätä nykyä kierrän kilpaa Euroopan velodromeja, ja nautin urheilemisesta ja urheilijaelämän etuoikeuksista.

Urheileminen antaa päivittäisiä huippuelämyksiä, joten yksittäisen rakkaimman muiston nimeäminen on liian vaikeaa. Kenties jokin hetkellinen paha pettymys urheilussa on myöhemmin kasvattanut minua ihmisenä ja urheilijana siten, että sen hetken voisi jälkikäteen todeta myös rakkaimmaksi hetkeksi. Yksi sellainen hetki muistuu mieleen: Mennessäni pienenä, pyöreänä jalkapalloilijana vuonna 1992 Turun Nappulaliigan Kärsämäen joukkueen harjoituksiin, sain heti ensimmäisien minuuttien pelaamisen jälkeen pallon todella kovaa päin kasvojani – liekö tuo se hetki, kun Urheilu toivotti minut tervetulleeksi piirinsä. Mitään ei saa ilmaiseksi, pallo voi koska tahansa osua päin kasvoja, mutta maasta on noustava ylös uudelleen ja jatkettava!

Sillä hetkellä uskoni urheilijana oli koetuksella, kun luulin olevani parempi urheilija, mitä oikeasti olin. Nykyään en luule, vaan tiedän.

SBR Special Advisor - Tatu Kasurinen

Olen kilpaillut triathlonissa 9-vuotiaasta lähtien ja parhaimpina saavutuksina on yleisen sarjan SM-hopeaa täydeltä matkalta 2012 ja sprintistä 2014. Triathlonin ohella olen aktiivisesti kiertänyt maantiepyöräilykisoja.

Lajin harrastaminen on antanut elämääni paljon positiivisia kokemuksia ja jokaisesta hyvin onnistuneesta harjoituksesta ja kilpailumatkasta tulee niin hyviä fiiliksiä, joita muulla tavalla ei voi kokea. Rakkain muistoni on kun saimme vaimoni Marian kanssa Kalmarin Ironmanista Hawain paikat ja pääsimme Hawain MM-kisoihin viettämään häämatkaamme ja kisaamaan maailman parhaiden triathlonistien kanssa.

Sillä hetkellä uskoni urheilijana oli koetuksella kun vuoden 2013 Ironman Lanzarote kisassa pyörässäni ilmeni teknisiä ongelmia 50km ajon jälkeen ja huoltotoimenpiteiden jälkeen lähdin ajamaan menetettyä aikaa kiinni – liian kovaa. 150km kohdalla loivassa nousussa etureidet, takareidet ja ojentajat kramppasivat. Pelkäsin tulevaa maratonosuutta. Pääsin maaliin, mutta maalilinjan ylitettyäni jouduin tiputukseen. En ole eläissäni ollut niin väsynyt ja nukahdin kilpailun jälkeiselle illalliselle.

Kiireisen työelämän, perheen ja harjoittelun yhteen nivominen on haastavaa ja se pitää toteuttaa niin, että urheilun vuoksi kynttilää ei polteta molemmista päistä. Fiksusti suunniteltu harjoitusohjelma, joka tukee muuta elämää, antaa parhaimman lopputuloksen. Nautinnollisen, mutta kovan harjoittelun kautta syntyy paras lopputulos.

SBR Body&Mind Coach - Hanna Kiviharju

Joogaopettajakoulutuksessa eräs opettaja kysyi minulta seurattuaan sivusta harjoitustani: "Nautitko treenistä?" Tajusin, että en ollut nauttinut, koska suoritin äärimmilleen ponnistellen jokaista liikettä. Tämä kysymys on herättänyt minut opettelemaan uutta asennetta. Haluan harjoitella omaa kehoani ja sen rajoja kunnioittaen, lempeästi, nautiskellen. Tajusin, että onnea ei ole pystyä tekemään kaikkea täydellisesti, vaan onni on olla tyytyväinen epätäydellisyyteen. Nautin matkasta kohti päämäärääni. Onnea on olla tyytyväinen jokaisesta pikkuaskeleesta.

”Liikuntataustani on monipuolinen ja siihen kuuluu muun muassa ratsastusta, kilpatanssia, kilpa-aerobicia ja taekwondoa. Olen siis harrastanut useita lajeja harrastelijamaisesti. Tärkeimpänä liikuntaharrastuksenani pidän kuitenkin joogaa ja pilatesta, jotka ovat jo kymmenen vuoden ajan tuoneet minulle lisää ymmärrystä sekä kehostani että mielestäni.

Rakkaimmat urheiluun liittyvät muistoni eivät liity niinkään omiin urheiluharrastuksiini vaan ohjaamiseen ja valmentamiseen. Kymmenisen vuotta sitten kävin Tukholmassa suositussa SAFE-ryhmäliikuntatapahtumassa ja ihailin suuresti lavalla ohjaavia supersuosittuja ohjaajia. Silloin ajattelin, että olisi upeaa joskus olla niin taitava, että voisi ohjata isolla ”stagella”. Haaveeni on toteutunut, ja olen nyt itse se suurien lavojen tallaaja. Voimme saavuttaa unelmamme, kun ajatuksemme ovat samassa linjassa toiveidemme kanssa.

Usean vuoden jatkunut takareiden hermosärky laittoi minut urheilijana koetukselle, sillä pelkäsin sen vuoksi menettäväni liikunnan ilon, ja samalla ammattini. Kipuun eivät auttaneet mitkään konstit, kunnes löysin avun Pilates-koulutuksessa. Vaiva liittyi melko suoraan lihasten väärään aktivoitumisjärjestykseen ja se pysyy nyt hallinnassa tietyin pilates- ja joogaliikkein.”